..Tässä tulee tällainen ihana valivali postaus..
Pari viimeiset viikot on menny just ja just eteenpäin. Olen niin väsynyt kokoajan, vaikka nukun hyvin yöuneni, toki herään yöllä joko siihen että Sara huutaa tai pissahätään, mutta aika nopeasti nukahdan uudelleen. Aamulla en jaksa millään nousta, ja jäänki sänkyyn torkahtelemaan siihen asti että kuulen ettei Sara enään viihdy sängyssään tai kun Julia tulee ulos huoneesta. Herään siis joka aamu siihen että Julia on heränny ja leikkii huoneessaan ja Sara nauraa pinnasängyssä Julian jutuille.
Päivällä en jaksa tehdä mitään ylimääräistä.. Pakotan itseeni tekemään tytöille syötävää ja vaihtamaan Saralle vaipan.. Ja sitten vielä ruokaa miehelle kun tulee töistä. Joskus voi iskeä tehospurtti tekemään muuta, mutta ei enään. Voin laittaa vaatteet koneeseen, mutta mies saa luvan ripustaa ne kuivumaan.. Tiskikoneen täytän kun alkaa näyttää siltä että on oikeesti pakko. Muuten makaan sohvalla ja kattelen kun tytöt leikkii, joskus ne tulee viereen makaamaan ja halimaan <3
Ulos en jaksa mennä yksin noittenkaa, eli keksimme jtn tyttöjenkaa yhdessä kun isi on kotona.
Oon niin rättiväsyny että hyvä että osaan edes ajatella järjellä. Hermotkin menee aivan liian nopeasti jos tytöt vaan kiukuttelee. (Onneks Julian kiukku on rauhottunu).
Odotan vain tämän kaiken olevan ohi, ja toivon että menee ohi kun vauva syntyy ja saa oman kropan takas ja vähemmän kiloja kannettavana.
Viime yönä molemmat tytöt heräs monta kertaa mutta en vaan jaksanu nousta.. Mies sitten suuttu kun hän joutu hoitamaan. Ja kaiken kukkuraks nukkui pommiin, ja varmaan sen takia että laitoin hänet hoitamaan yön. :( Ei tää näin voi jatkua..
Muutenki meen aina lepäämään kun mies tulee töistä koska siinä vaiheessa oon niin loppu ettei silmät pysy enää auki. Saisin levätä päivisin JOS Julia nukkuis päikkäreitä.. mutta eihän se nuku. Kattoo onneks rauhassa muumeja niin voin maata sohvalla vähän, mutta en nukkua.
Oon huomannu että mitä enemmän supistuksia päivän aikana tulee sitä enemmän mua väsyttää, eli ne pistää kyllä kropan koville.
Onneks mies jää kotiin ens viikolla ja toivotaa että vauva saapuisi maailmaan sillon kans <3
Voi Diana <3 Kohta helpottaa <3
VastaaPoistaToivon sitä niiiiin...
PoistaHurjasti jaksaista. Tuo tuskailu väsymyksen kanssa on vielä tuoreessa muistissa, en voi kuin nyökytellä ymmärtäväisesti täältä... Mutta hei, ei ole enää pitkästi aikaa!
VastaaPoistaEli se menee ohi synnytyksen jälkeen? :)
Poista