Käytiin tänään taas siellä Lastenklinikalla uusissa kokeissa.
Ensiksi käytiin verikokeissa, Sen jälkeen juostiin röntgenkuvauksiin jossa röntgattiin keuhkot, Siellä samalla ultrattiin vatsanalue ja pari pattia. Siellä mies kysyi ultraajalta josko hän tietää mitään mitä voisivat olla. Hän vastasi ettei tiedä mitään nimeä niille mutta tietää mitä ne sisältää, kysyin että mitä ja hän vastasi nopeasti ja oudosti että lääkäri saa sitten kertoa meille. No mähän siitä heti aloin epäillä että jotain vakavaa kyseessä ja hän ei halua olla se joka sen meille kertoo.. Pelkäsin ja itku ei ollut kaukana. Kuvauksien jälkeen mentiin osastolle missä tapaisimme lääkärin, odotimme tunnin, koska odotettii kuvauksien valmistumista ja verikokeitten vastauksia.
Kun vihdoin pääsimme lääkärin luo hän sanoi heti suoraan että eivät vieläkään tiedä mitä ne patit ovat. Hän kertoi että epäilee 4 eri asiaa (Ei kertonut nimiä), 3 niistä olisi hyvänlaatuisia ja yksi pahanlaatuinen, ainoa mutta on että verikokeet eivät täsmää näihin. Huoneeseen tuli myös ihotautilääkäri joka katsoi patteja. Sanoi että ei ole kyllä nähnyt ennen ja että ei ole mitään sellaista että voisi heti heittää niille nimen. Muistuttavat paljon kaikkea, mutta silti sitten verikokeet eivät täsmää siihen, tai kuvat.
Puhui harvinaisesta verensairaudesta, mutta Sara syö hyvin eikä ole mitenkään laihtunut. Puhui myös autoimmuunisairaudesta. Mutta jokin puuttuu kuitenkin.
Jotain kokeita ollaan otettu vielä siitä koepalasta ja niiden vastaukset tulee parin päivän päästä. Mutta luultavasti otetaan uusi koepala joka sitten lähetetään ulkomaille, lääkäreille jotka ehkä voisivat tietää.
Tuntuu niin pahalta kun oma lapsi "sairastaa" jotain tälläistä. Pelkään eniten sitä että se on vaarallinen ja hän ei ehdi saada hoitoa ajoissa.
Mutta lääkärit ovat vakuttaneet meidät että tekevät kaikkensa että syy selvii.
Toivon että pian. Tämä puoli vuotta on ollut jo pitkä aika.
Sara on alkanut valittamaan kipua jaloissa ja käsissä. Lääkärit tietävät tämän, eli varmasti yrittävät olla nopeita.