22.2.2015

Pikkuveljen synnytyskertomus + sairaala

Kirjoittelinkin mun säännöllisistä supistuksista jotka kiusasivat mua pitkään.
Ja samassa postauksessa kirjoitin mun limatulpasta joka tuli veriviirujen kanssa Torstai-aamuna.
Ja miten tuli supistuksia pitkin päivää, välillä säännöllisesti ja välillä yks sillon sun tällöin.

Viimeinen masukuva Rv 39+2


Torstai-iltana menin nukkuu joskus 22 aikaan ja sillon alko taas tulla supistuksia, yritin kuitenki nukkua.. Mutta heräsin kokoajan kipeisiin supistuksiin ja yhdessä vaiheessa aloin miettii että kuinkakohan usein niitä tulee kun ovat kuitenki aika kipeet nyt. Herätin miehen ja kysyin kellonaikaa, oli tasan 1.00. Jatkoin nukkumista ja heräsin taas supistukseen, sillon kello oli 1:15.
Ajattelin vain että aika harvoin siis tulevat, ettei tässä mihinkää olla lähtemässä, nousin vessaan ja otin panadolin ja menin takas nukkuu.. Kipeet supistukset jatkuivat ja välillä väli oli vain 10min. 

2 aikaan herätin miehen taas ja sanoin että menen soittamaan sairaalaan ja kerron mikä tilanne.
Kerroin sinne että supistuksia tullu 22 - nyt ja väli on 10-15min mutta että ovat kipeitä ja panadoli ei vie niitä pois. Käskivät tulla käymään. Soitin meille lapsenvahdin paikalle ja sitten lähdettiinkin sairaalaan.

3.15 oltiin sairaalalla ja katsoivat heti ekaksi alapään tilanteen, Olin 4 cm auki, sitten laittoivat minut käyrälle. Käyrälle piirtyi harvassa olevat supistukset, eli 10-15min väli.. Sen jälkeen odoteltiin että jos tiheentyisivät kun kävelen ja liikun.




6 aikaan katsoi taas tilanteen ja olin sillon 5cm auki. Petyin siihen miten hitaasti kaikki tapahtui, mutta onneks sentään jotain tapahtui.

7-8 aikaan supistuksia tuli vain vähemmän ja vähemmän ja loppuivat sitten kokonaan. Pelkäsin että lähettävät minut kotiin odottamaan että tulevat takas. Pyysin että jos voisivat tehdä jtn, antaa jtn joka sais spurtin niille tai puhkaista kalvot.. ihan mitä vaan!!



Sitten 9 aikaan tuli lääkäri katsomaan minua ja katsoi alapään tilannetta joka oli 6cm ja päätti puhkaista kalvot. Ekaks vettä ei tullu eikä lääkäri ollu varma että menivätkö kalvot rikki, niin jäätiin odottamaan että tuleeko vettä vai ei..
Hetki meni ja vettä alkoi valumaan kun niagaran putouksissa, luulin eka että pissasin alleni, mutta kun huomasin että en saannu sitä lopetettua ja sitä tuli niin paljon niin tajusin että tais olla vedet.

Siitä sitten alkoi säännölliset supistukset 9:40, Sen jälkeen olikin menoa ja meninkiä.. Supistukset olivat niiiin voimakkaita etten tienny mitenpäin olla. Sain tässä vaiheessa ottaa ilokaasua ja vedin sitä kun viimeistä päivää kipuihin. Supistuksia tuli muutaman minuutin välein kokoajan.
Menin ihan paniikkiin siitä olosta kun sattu niin ja ilokaasu taas sekotti pään niin.

Sitten päätettiin että annetaan epiduraali kun kivut oli niin kovat.
Anestesialääkäri ei oikein osannu laittaa sitä epiä ja sai vaan puudutukset laitettua kun mua alkoi yhtäkkiä ponnistuttaa ihan kauheesti ja olin varma että vauva tulee NYT!
Sitten anestesialääkäri ja kätilö päätyivät kiirreelliseen spinaalipuudutukseen.

Olo alkoi helpottaa ja vei pois kivun ja ponnistusfiiliksen.

En muista paljon kello oli kun olin täysin auki. Ponnistaa en saannut kuitenkaa koska vauvan pää ei ollu tarpeeksi alhaalla, väsyisin vaan turhaan jos alkaisin siinä vaiheessa ponnistaa. Välillä sain koittaa ponnistaa vähän jos se auttais vauvan päätä laskeutumaan alas.

Ponnistusvaihe alkoi 11:55, kesti kauan saada vauvan pää ulos kun en tuntenu ponnistusfiilistä ja oli vaikee tietää miten tehdä se. Ja kun pää vihdoin oli ulkona, oli vaikea saada muu kroppa ulos, ei tullu yhtään niin helposti kun tytöillä vain jouduin monta kertaa ponnistaa että se tulisi. 

Mutta sitten hän vihdoin syntyi <3 Meidän poikamme <3

3510g ja 50cm rakkautta <3

Synnytyksen kesto: 14h

Ponnistusvaihe 18min

Pojan pisteet: 9/10/10

Syntyi rv: 39+3




Me sitten jäätiin vauvankaa sairaalaan kun mies lähti kotiin vapauttamaan lastenhoitajat. 
Mies ja tytöt ovat käyneet moikkamassa meitä ja muitakin ihania vieraita on käyny.
Hitaasti aika meni sairaalassa ja tylsää oli. 
Tänään sunnuntaina päästiin onneks kotiin.


Meidän perhe <3



Kotonakin on mennyt hyvin, vauva nukkuu, syö ja kakkaa :D<3




11 kommenttia:

  1. Oi, pitkä synnytys mutta iki-ihana palkinto ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli joo pitkä. Mutta onneks sellasesta saa maailman parhaimman palkinnon <3

      Poista
  2. Alkaa jänskättää omakin synnytys kun luki tätä!
    Kiva kun ootte nyt kotona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti menee hyvin :) Mähän rupesin jännittää synnytystä pari päivää ennen sitä. Ja en näköjään ihan turhaankaa. :D Mutta onneks on ohi.
      Ja ihanaa olla kotona <3

      Poista
  3. Kaunis pieni vauva! <3 Mukavaa, että olette päässeet kotiin!

    VastaaPoista
  4. Voi ei mikä pieni söpöliini! Ihanaa että kaikki meni hyvin!:)

    VastaaPoista
  5. Onnitteluhalit pojasta! Ootko ikinä saanu synnytyksissä vaurioita? Onko tarvittu tikkejä? Sattuuko niiden laitto :s? Poika on niin suloinen etten malta odottaa saada oma syliin <3 olette kaunis perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) molempien tyttöjenkaa on tullu tikattavaa mutta pari tikkiä vaan. Mä en oo tuntenu mitään kun on puudutettu tai tikattu. Pelkäsin kans et sattuu. Milloin teille syntyy vauva? Onnee<3

      Poista
    2. Kiitos :) molempien tyttöjenkaa on tullu tikattavaa mutta pari tikkiä vaan. Mä en oo tuntenu mitään kun on puudutettu tai tikattu. Pelkäsin kans et sattuu. Milloin teille syntyy vauva? Onnee<3

      Poista

Kiitos kommentista <3