Ensimmäinen osa oli aika negatiivinen. Toivottavasti kukaan ei nyt kuitenkaan saannut sellaista kuvaa että tää on liian rankkaa ja kuka nyt kotona jaksais olla jne.
KOSKA onhan tässä myös PALJON ihania puolia.
Todennäköisesti näen ensihymyn, ekat liikkeet, sen kun lapsi löysää kätensä. Oppii nauramaan. Liikkumaan, konttaamaan ja kävelemään. Ainaki olen saannut nähdä Julian kaikki nämä <3 Ja se on niiiin ihanaa <3
Opit tuntemaan lapsesi päivä päivältä uudestaan, Koska ne muuttuvat kokoajan ja oppivat uusia juttuja ja sanoja. Saat olla mukana opettamassa uusia asioita, miten syödä itse, harjata hampaat ja käydä potalla.
Minusta tuntuu ihanalta että MINÄ ymmärrän yleensä mitä kaikkea Julia tarkoittaa sanoillaan, kun monet muut eivät ymmärrä sanaakaan. Se saa minut tuntemaan itseäni hyväksi äidiksi. Minulla on kans halua ymmärtää AINA mitä hän tarkoittaa. En halua kuullua niihin jotka vastaavat lapsilleen "joojoo" eikä ne sit koskaan ymmärrä mitä se lapsi halus/tarkotti. Käy sääliks. Tiedän kans yhden joka on lapsia kohtaa sellanen, ja sillon itse kerron hänelle mitä lapsi sillä tarkoitti.. Sitten on niitä ihania jotka usein kysyy minulta/mieheltäni mitä hän tarkoittaa :)).
PS. Kuulin tässä yks päivä että lapsi on hyvin kasvatettu jos uskaltaa uhmata. Julialla pahin uhma ikin päällä eli taitaa olla todella hyvin kasvatettu sitten ;D
- Diana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3