16.9.2012

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Tämä oli helppo!
Asuin tällöin kämpässäni Malmilla, Ja Maggiskin vähän niinkuin asui minun luonani.
Oltiin oltu juhlimassa edellisenä päivänä ja nukuttiin siis pitkään, heräsin puhelimeeni ja joku outo numero soitti. Vastasin. Siellä oli joku mies enkä tunnistanu ketä. Niin kysyin että kuka on. Mies vastasi "-No isäsi!". Pomppasin ylös sohvalta (jep nukuin sohvalla) ja olin ihan että KUKA???? Isästäni olin viimeksi kuullut kun olin 2 vuotias. Kysyin että mitä asiaa. Ja hän vastasi "- Kuulin että oot alkanu juomaan!" Vastasin: "-Paraskin puhuja" Isäni on siis alkoholisti. Sitten juteltiin nyt jotain ja lopetin puhelun. Kerroin Maggikselle tästä kun hän heräsi, ja molemmat oltiin viellä huppelissa eilisestä ja keksittiin sitten että soitetaan takaisin minun isälle ja kysytään että onko hänellä meille juotavaa? Soitin sitten hänelle ja sovittiin että hän tulee minun setäni kanssa meitä hakemaan Porvooseen.
Alettiin sitten Maggiksen kanssa kävelemään Malmille päin ja löydettiin tien reunalta romuinen pyörä ja Maggis pyöräili ja minä istuin takana. Tämä on siksi paras muistoni koska SE FIILIS, kun pyöräiltiin sillä pyörällä, aurinko paistoi ja oli lämmintä ja laulettiin LEVA LIVET biisiä, jotenki KAIKKI tuntui sinä hetkenä niin hyvältä, jotenki uskon että kans se että saisin tavata isäni uudestaan monen vuoden takaa.
Sitten odoteltiin häntä Malmilla ja kerroin Maggikselle että hän on sitten juoppo, ja joka juoppo joka käveli meidän ohi niin Maggis kysyi että oliko hän. Sitten kun tuli yksi tosi juoppomainen juoppo, niin sanoin että hän, ja Maggis ei ollu uskonut silmiään että NOIN juoppo olisi ollut.
Mentiin sitten niitten kyydillä Porvooseen ja juomia ostamaan. Ja sitten mentiin mun isän kaverille, hän oli myös kuvoissa kun olin alle 2 vuotias, mutta muistin hänet silti. Ja hän sanoi minua prinsessaksi niinkun hän myös pienenä sanoi. :)
Ei me kauaa oltu siellä kunnes mun isä sammui ja soitettiin yhdelle kaverille joka asu Porvoossa että jos olisi voinnut heittää meitä kotiin Helsinkiin. Pöllittiin vielä mun isältä sen juomat mukaan.
Kotona tuli sitten väsy, kun oli juonnut koko päivän ja edellisen, eli aikasin nukkumaan vaan. :D

Tällöin join vielä aika usein, eikä ollut muutakaan järkeä päässä, ja monet varmaan miettii nyt että huhhu paras muisto tällainen, mutta se nyt vaan oli :).Ihan sama näenkö sitten isäni kännissä vai en, teki silti hyvää nähdä hänet. Hän soitteli minulle paljon vielä tämän jälkeen ja sanoin häntä isäksi pari kertaa ja hän sanoi että se tuntui hyvältä kuulla.
Sitten en enään jaksanut että hän soitti minulle KOKOAJAN, niin lopetin vastaamisen. Sitten loppu soittelut. Ja nyt hän onkin taivaassa, eli se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näin hänet!
Kunpa hänen elämänsä olisi ollut toinenlainen, ja hän olisi voinnut olla oikea isä minulle....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista <3