Saran magneettikuvaus

Tänään oli vihdoin se kauan odotettu pään magneettikuvaus.

Saavuttiin Helsinkiin lastenklinikalle n. 9:30, vähän eksyttiin siellä sairaalassa ennenku löydettiin oikea osasto. Kirjauduimme sisään ja menimme osastohuoneeseen. Siellä Sara sai vaihtaa omat vaatteensa sairaalavaatteisiin. Saimme mennä hetkeksi leikkihuoneeseen leikkimään. Hetken päästä hoitaja tuli hakemaan meidät ja mentiin takas huoneeseen jossa lääkäri oli. Lääkäri laittoi Saralle kanyylin käteen, Saraan sattui, ja meni hetken ennenku se saatiin paikoilleen, siinä vaiheessa minäkin meinasin alkaa itkee, koska osasin kuvitella miten paljon Saraan sattui sen laitto. Kun kanyyli oli paikallaan Sara rauhoittui. Menimme takaisin leikkihuoneeseen. N. 10:45 menimme alas magneettikuvaus odotushuoneeseen. Siellä oli lapsille tehty pienoismalli magneettilaitteesta ja lapset saivat tutustua siihen.

11:15 anestesialääkäri kutsui meidät sisään. Ja tutustuivat nopeasti Saraan ja sitten laittoivatkin nukutuslääkkeen kanyyliin. Saimme olla siinä siihen asti että nukahti ja sehän kävi nopeasti, nopeammin kun mitä osasin odottaa. Hoitajat pyysivät meitä menemään kahville vaikka ja tulemaan takaisin noin puoli tuntia myöhemmin. 

Kävimme miehen kanssa kahvilassa aamupalalla. Puoli tuntia meni nopeasti ja menimme takaisin magneettikuvaus odotushuoneeseen. Siellä oli jo toinen pieni tyttö isänsä kanssa odottamassa vuoroaan. Anestesialääkäri tuli sanomaan niille että kohta on heidän vuoro ja sanoi meille nopeasti että Saralla kaikki hyvin. Jäin miettimään että mitä sillä tarkoitti, että Saran päässä kaikki hyvin vai Saralla muuten kaikki hyvin?

Kertoi myös että Sara heräilee pikkuhiljaa, mutta ei siltikää kutsunu meitä sinne Saran luokse. Mua alko ahdistaa ja pelottaa... Meinas jopa taju lähteä. Noin kello 12 hoitajat toivat Saran odotushuoneeseen meidän luo. Sara oli hieman paniikissa ja itkunen ja halusi heti syliin. Itki tosi paljon ja ei tienny miten olla. Johtu varmaan nukutuksesta. Hetken päästä siitä hoitaja osastolta tuli hakemaan meidät ja menimme takas osastolle heräilemään kunnolla. Itki edelleen aika paljon. Kävi niin sääliks pikkusta<3. Sara sai jugurttia ja leipää, mutta mikään ei kelvannu.

 Puoli kahden aikaa oli jo kunnossa ja ihana oma itsensä. Menimme leikkihuoneeseen leikkimään ja vaihdoimme omat vaatteet takaisin ja kahden jälkeen pääsimme jo lähtemään kotiin. Sara nukahti vielä autoonkin onneksi niin sai levättyä kunnolla.

Sen jälkeen on ollut oma itsensä ja kertonut Julialle mitä lääkärivät tekivät. 

Kysyin anestesialääkäriltä että näkyikö aivoissa mitään, niin ei oikein osannut vastata ja sanoi että radiologi(?) katsoo kuvia myöhemmin ja että meidän oma lääkäri soittaa meille sitten. Soittoaika meillä olikin ensi viikolla. Mutta kyllä ne varmaan soittavat aikasemmin jos siellä jotain olisi? 

Tulen kertomaan lisää kun olen saannut vastaukset.

Haluan kiittää kaikkia lukijoita jotka on tsempannut meitä <3

Tää on ollu raskasta ja on edelleen. Ensi viikolla meillä on myös aika lääkärille joka ultraa patit.