Olen jutellut Saran kanssa jo aika kauan siitä että voitais luopua tutista, mutta Sara on aina sanonut ettei halua. Olen yrittäny selittää että orava jonka usein näemme etsii tuttia vauvalleen, koska oravavauva vaan huutaa kotona kun ei ole tuttia. Siltikää Sara ei suostunu.
Sitten kaverini kertoi että hänen tytär joka on Saraa 2kk vanhempi on nyt ilman tuttia että he veivät sen oravalle. Kerroin tästä Saralle ja hänkin halusi viedä tuttinsa oravalle.
Seuraavana aamuna kun veimme Julian päiväkotiin heitimme matkalla tutin oravalle ja vilkutimme kaikki heipat tutille ja kehuimme Saraa, miten kiltti ja iso tyttö on nyt.
Kun olimme vienneet Julian menimme takas sille paikalle mihin olimme tutin jättäny paitsi että ehki metri siitä. Näytin että "katto tutti on poissa, orava on löytänyt sen ja vieny vauvalleen". Sara oli asiasta tosi innoissaan koko aamupäivän KUNNES oli aika mennä päikkäreille. Hän vain huusi eikä millään nukahtanu, William heräsi monta kertaa kun oli jo nukahtanu. Olin heikko ja annoin Saralle toisen tutin. :/
Illalla tytöt menivät mummilaan yökylään ja joskus 23 aikaan rupesin miettii että olikohan Saralla tutti mukana? Laitoin mummille viestii ja kysyin. Ei kuulemma ollut mukana, ja Julia oli sanonu että Saran tutti on oravilla niin mummi luuli että Saralla ei ole tuttia enään. Sara oli kuitenki nukahtanu tosi hyvin yöunille. Mikä oli hyvä asia. Minä menin seuraavana päivänä töihin mutta sanoin miehelle että hävittää kaikki Saran tutit täältä eikä anna päikkäreille. Sara nukahti hyvin päikkäreille. Nyt on siis ollut melkein viikon ilman tuttia, ei sillai kaipaile tuttia, joskus puhuu siitä että tutti on oravilla. Välillä on ottanu Williamin tutit mutta ei suutu tai mitään kun ne ottaa pois häneltä. Tämä meni helpommi kun mitä uskalsin uskoa. Ihanaa <3.
Saralla nyt ikää 2v3kk1vk.
Julia oli 2v7kk kun luopui tutista.
TÄSTÄ pääset lukemaan siitä miten Julialla meni tutista luopuminen.
Meillä tuli vähän takapakkia nyt kun Helmi on kipeänä... Viime yönä annoin tutin.
VastaaPoistaKokeilette uudestaan sitten kun on taas terve :) Ei siinä kiirettä ole :) Paranemisia sinne <3
PoistaMä oon antanu kaikille kolmelle tuttia. Helpottanu paljon monissa tilanteissa. Tottakai se poisottaminen sitten pelottaa. Mut olleet yllättävän helppoja tyttöjen kanssa vaikka en ois uskonu. Viel ois williamilla tutti. Mut se saa olla vielä yli vuoden. Se on sitten sen ajan murhe.
VastaaPoistaMeillä isommat luopui tutista yhtä aikaa, kesällä 2013. Molemmat C:t kaipaili tuttia muutamana iltana, mutta suht. kivuttomasti se kuitenkin meni. Toisaalta valvoin muutenkin kaamean viisaudenhammassäryn kanssa, joten samoilla silmillä meni ne tutinkaipuu-huudotkin :D Mä vaan tein niin, että kerroin, että tutinsyönti on nyt loppu ja piste.
VastaaPoistaPienimmäinen söi tuttia harvakseltaan ihan vauvana. Tyrkytettiin kyllä muutamankinlaista tuttia, mutta eipä maistunut. Olin toisaalta hyvilläni ja helpottunut, koska nythän meillä ei tutista vieroitusta ole edessä... Toisaalta tyttö tykkäsi öisin lupsutella tissiä ja lupsuttelee ilmaa välillä vieläkin unissaan ikään kuin rinnalla olisi :D Mutta tutti ei tosiaan kelvannut.
Tsemppiä <3