Kouristuksia

Täällä on kaikki lapset enemmän ja vähemmän kipeitä, flunssaa, yskää ja kuumetta.

Eilen illalla laitoin kaikki kolme nukkumaan 18:30 aikaan ja nukahtivat kaikki heti.

20:30 aikaan Sara heräs itkemään ja menin katsomaan että mikä on. Hän istui selkä oveapäin ja katse seinäänpäin. Menin hänen luokseen alas kyykkyyn ja kysyi mikä on.. Hän ei osannu kertoa, otin puoliks syliin kun hän yhtäkkiä meni ihan jäykäksi ja tärisi. Tämä kesti 5sekunttia. Kouristuksen jälkeen oli normaali ja vastasi kysymyksiini kun kysyin että onko pipi. Ei ollut. Sitten hän kouristeli taas, mua alkoi tässä vaiheessa vähän pelottaa, mietin josko soittaisin johonkin, en pystyny hakee puhelinta kun en uskaltanu jättää Saraa yksin tuonne. Tuli vielä kolmas kouristus ja sen jälkeen otin hänet syliin jolloin teki sen vielä neljännen kerran. Sen jälkeen otin hänet eteiseen ja laitoin seisomaan, halusin nähdä pysyykö pystyssä. Kohtauksien jälkeen hän oli joka kerta normaali. Neljännen jälkeen ei enään tullut lisää.

Meni takaisin nukkumaan.

15min tästä tuli huoneesta ulos ja meni keittiöön ja oli laittamassa nallen tiskipöydälle mutta ei sitten laittanutkaan vaan meni takas huoneeseen ja sänkyyn. Ei ees huomannu mua vaikka tulin siihen viereen seisomaan. Todella outoa.

Tämän jälkeen juttelin parin mammakaverin kanssa tästä, ja he olivat sitä mieltä että mun kuuluu soittaa johonki. Soitin 24/7 neuvontaan, he käskivät soittaa päivystykseen ja sieltä haluttiin että tullaan tutkimaan vähän. Jouduttiin Sarankaa odottaa että isi tulee töistä kotiin, mittasin siinä samalla lämmön ja oli vain 36,9. 

Sairaalaan tultiin joskus 22:30 jälkeen. Enimmäkseen odoteltiin odotushuoneessa, mutta katsoivat hengitysvirtauksia ja sellasia ja ottivat verikokeita ja katsoivat korvat, suu ja kokeilivat vatsaa.

Kuumeenkin mittasivat ja oli 38,1. Ne ei löytäny kouristukselle muuta syytä kun että olisi ollut lievä kuumekouristus. En olisi itse koskaan epäilly sitä. Koska Julialla oli sellainen pienempänä ja se oli kauheeta, paljon kauheempa kun tämä... TÄSTÄ pääset lukemaan siitä.

Pääsimme kotiin joskus 1 jälkeen ja olin aivan poikki. Onneks Saralle jäi hyvä mieli tästä kaikesta kuitenki, oli tyytyväinen ja iloinen eikä edes itkeny kun ottivat verikokeet. Reipas pikkunen. 

Tänään aamulla oli kuulemma tulikuuma ja mies anto lääkettä mutta sen jälkeen ei ole kuume noussut. Toivottavasti ei nousekkaan eikä tarvisi tälläisiä kohtauksia tulla uudestaan.