UHMA

Kuka on edes keksinyt jotain niin pahaa kuin uhma?!

Ja KYLLÄ uhma on meillä todella paha!

Ajattelin tehdä kokonaisen blogipostauksen meidän uhmasta, jonka siis "sairastaa" Julia.

Julian uhma alkoi jo 1-vuotiaana. Ihmettelen kyllä miksi kaikkialla lukee että uhma alkaa vasta 2-vuoden iässä? Koska kaikki lapset ketä tunnen alkavat kyll uhmailemaan jo vuoden iästä eteenpäin.

Julia on aina ollu kova vaatimaan kaikkea ja jos ei saa haluamansa niin on purru, huutanu, heittäny ittensä maahaan tai muulla tavalla näyttäny että harmittaa.

Julia ensimmäisenä lapsena on saannut monesti tahtonsa läpi, mutta olen kuitenki myös halunnu laittaa rajoja ettei aina luule että saa helposti tahtonsa läpi.

Julian uhma on vaan pahentunu ajan kanssa, Itselläni on mennyt monta kertaa hermot tähän vaiheeseen. Mutta olen silti yrittäny hokea itselleni että tämä on vain vaihe ja loppuu varmasti edes joskus(?) Mieheni taas ei ajattele samalla tavalla, vaan luulee joskus että Juliassa on oikeesti joku vika.. ja usein hän on lähettämässä Julian kiinaan.

Julia uhmaa KAIKEN kanssa, ruoan, nukkumisen, pukemisen, kaupassa olemisen jne jne.. Kaikessa.

Julia ei halua ruokaa, Julia haluaa ruokaa.

Juliaa väsyttää mutta Julia ei todellakaan halua nukkua.

Julia haluaa itse valita vaatteensa, ja haluaa vaihtaa vaatteita tuhat kertaa päivässä. Ja siihen kuuluu kans se että vedetään kaikki vaatteet ulos kaapista. :(

Tänään meillä oli aivan kauhea kauppareissu. Se alkoi jo heti kun päästiin kauppaan, yleensä hän on aika kiltti kaupassa, mutta tänään mikään ei ollut hyvin ja hän työnsi pikkukärrynsä hyllyjä päin, Ei halunnu työntää kärryä mutta auta armias jos minä sitä sitten työnsin.

Sitten kun tultiin kassoille ja kassojen jälkeen on uusi sellanen lasten auto, johon laitetaan rahaa ja ne voi ajella hetken. Tultiin siis siihen ja Julia juoksi heti auton luokse, jossa istui toinen pieni poika. Julia yritti kiivetä autoon, kun minä tulin ottamaan hänet pois siitä koska molemmat eivät mahtuneet.

Kauhea huuto ja raivo. Ja en meinannu saada Juliaa ulos kaupasta, hän huusi, juoksi eri suuntiin, heittäytyi maahan ja ei halunnu ulos kaupasta. Minua onneks ei haittaa ihmisten katseet, koska jos he eivät ole koskaan kuulleet uhmasta niin omapahan on ongelmansa! 

Julian nukkumaanmenot ovat aivan kauheita. Hän juoksee ainakin tuhat kertaa ulos huoneestaan huvin ja urheilun vuoksi, koska häntä kyllä väsyttää. En vaan tajuu mikä toi juttu on? Enkä todellakaan tiedä miten sen saan loppumaan.

Julialla on myös alkanut jokin vauva-vaihe. Tuttia pitää saada kokoajan. Maitoa myös. Ja matkii Saraa kaikessa, vaikka tietää ja ymmärtää ettei niin tehdä. Saraa kun on vielä todella vaikeaa "kouluttaa". Yritän parhaani.

Julia myös satuttaa Saraa tosi usein  vain siksi että sen mielestä se on hauskaa ja vaikka tietää että suutun hänelle siitä ja hän joutuu jäähylle.

Toivottavasti tämä kohta loppuu.. Vaikka näitähän on kaksi lisää vielä tulossa :D.

Saralla on kans alkamassa uhmaikä, mutta voin kertoo että se on vielä pientä ja söpöö kun hän heittäytyy maahan ja suuttuu jostain ;D.

Miten te muut pärjäätte uhmaikäistenne kanssa?

- Diana