Eilen olimme Enrique Iglesiaksen keikalla äitini ja siskoni kanssa Hartwall arenalla.
Olin odottanut tätä jo monta kuukautta, mutta jotenki fiilis ei ollu katossa kun olimme menossa sinne, johtuikohan siitä että olin kipee ja väsynyt.
Löysimme paikkamme aika helposti mutta saimme kävellä matkan kyllä. Kun saavuimme meidän paikoille luulin että kuolisin, olimme ihan siellä ylhäällä lavan vasemmalla puolella, aivan liiiiian ylhäällä. Minulla on ihan kauhea korkeapaikan kammo, melkein konttasin paikalleni ja pidin kiinni äitini tuolista kynsin ja hampain etten "putoaisi", aivan kauhea kokemus, äitini nauroi kuollaakseen minulle, itseltäni valui kyyneleitä kun olin niiiin paniikissa, itkin ja nauroin samaan aikaa kun en tienny miten olla ja halusin vaan pois ja kotiin. Onneks hetken päästä uskallsin päästää irti äitini tuolista. Jotenki siihen onneks tottu.
Lämppärinä oli joku DJ (En muista nimeä) Mutta hyvä meno hänellä oli ja hyvää musaa ja tanssijalka alko vipattaa ja olis tehny mieli alkaa tanssimaan :D.
N. 21:15 E tuli lavalle, ja olimme kaikki myyty <3
Se tunne kun näet maailman komeimman miehen livenä <3
Ei voi sanoin kuvailla edes sitä tunnetta. <3
 |
| Ennen oli sytkärit, nyt kännykät! ;) |
Keikka kesti pari tuntia, ja korvat oli ihan lukossa jälkeenpäin kovasta äänestä ja kaikkien huudosta.
Keikka oli todella hyvä, vaikkakaan ei niin hyvä kun viime keikka.
Tällä kertaa hän otti lavalle vanhan miehen jonka kanssa halaili ja jutteli ja tarjosi viinaa :D.
Joku päivä tuolla lavalla hänen kanssaan seisoo MINÄ!
Keikan jälkeen tunsin itteni vielä kipeämmäksi kun ennen keikkaa ja olin niiiin väsynyt ja vielä oli edessä ajaa takas kotiin Porvooseen. Onneksi matka meni hyvin, vaikka Porvoossa tuli lunta ja oli liukasta.
Oliko muita keikalla? Mitä mieltä keikasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3