Tänään oli vihdoin ja viimein Saran koepalan otto pateista.
Patteja on tullut lisää ja jotkut niistä on kasvanu isommaksi. Sara on aika kauan ollut mustelma poskessa silmän alla, ja nyt sekin on muuttunu patiksi. Pelottaa kyllä niin että mikä on tuomio. Ja vaikka olisi hyvänlaatuisia, niin ainaki se poskessa oleva joudutaa poistaa ja melkeen kaikki muutkin, ja niitä on nyt tosi monta. Kauhee homma alkaa poistaa ja se parantuminen leikkauksesta.
7:30 oltiin lastenklinikalle ja koska sairaala on iso ja sekava niin eksyimme myös tänäänkin väärälle osastolle. Onneksi he soittivat meille ja löyimme oikeeseen paikkaan.
Aluksi sairaanhoitaja kyseli et miten Sara on voinnut ja sairauksista sun muista. Sen jälkeen antoi Saralle sairaalavaatteet ja laittoi käteen Emlaa kanyylia varten. Sitten päästiin hetkeksi leikkimään leikkihuoneeseen.
Meille sanottiin että vain jompikumpi meistä pääsee Sarankaa saliin siks aikaa että nukutetaan. Mä menin Saran mukaan. Siellä kysyttiin samat kysymykset mitä sairaanhoitaja jo kysyi ja tarkistivat että oikea potilas oikeesee toimenpiteeseen. Sitten Saran huomio yritettiin saada yhteen kirjaan sillä aikaa kun laittavat kanyylin. Emla ei puuduttanu tarpeeks koska Saraan sattui sen laitto. Laittoivat onneksi nopeesti nukutusaineen siihen niin ei menny kauaa ja Sara nukahti mun syliin. Sitten käskivät mun poistua huoneesta koska Sara oli jo täydessä unessa.
Kävimme mieheni kanssa kahvilassa ja ulkona ja sitten tultiin takas odotushuoneeseen. Toimenpide oli kestänyt vain puoli tuntia, mutta sanoivat meille että antavat Saran itse herätä omassa rauhassa, eikä sitä siis herätetä. Sara heräs 10 aikoihin. Sairaanhoitaja toi Saran sylissään meille ja Sara oli todella väsynyt ja tokkurainen. Jaksoi juoda pillimehun kuitenkin.
Hetken päästä Saralle tuli kamala olo ja huus vaan, potki, raivos, itki, huusi, ei pysyny paikallaan. Oli kamalaa nähtävää ja kun ei oikein voinnu tehdä mitään. Tämä siis johtui nukutuslääkkeistä. Ja tiedän itsekkin ettei tuo olo mitenkään hyvä ole nukutuksen jälkeen. Sara potki jopa siteen jalasta pois ja haava tuli esiin ja verta alkoi valumaan kaikkialle. Juoksin heti hakemaan hoitajan joka oli nuori mies, opiskelija. Hän oli ihanan rauhallinen ja ymmärtäväinen ja selitti meille asiat tosi hyvin. Ja paikkas Saran jalan uudelleen. Tunnin jaksoi huutaa ja sitten rauhottui ja jaksoi syödä kaksi jugurttia ja mehujään.
Hetken päästä meillä oli jo hymyilevä, leikkivä tyttö, meidön Sara <3.
Ei näihin nukutushommiin totu koskaan, aina yhtä kamalaa. Toivon että kukaan meidän lapsista ei enää ikinä tarvitse nukuttaa.
Nyt Saralla on tikis jalassa josta koepala otettiin. Ja tikit sulaavat 2-4vk päästä. Side otetaa jo huomenna pois mutta tikkien päällä on haavateippi suojaamassa. Kävin apteekista jo ostamassa lisää haavateippiä ja siteitä jos teippi lähtee irti, ja vähän suojaan siteellä teippiä ja haavaa.
Koepalan tulokset tulevast vasta kuukauden päästä. Niin nyt vielä piinaavan pitkä aika odottelua ja sitten olemme toivottavasti viisaampia. Nyt kaikilla peukut pystyssä että ei olis mitää vakavaa <3.
