21.9.2012

Päivä 21 – Toinen hetki

Toinen hetki elämässäni oli Julian syntymä!
En toki muista kaikkea, kaikkien niitten lääkkeitten takia mutta koitan kirjoittaa koko synnytyksestä.

3.42012
Aamulla n kello 4 heräsin Mankun herätyskelloon, ja olin siinä hereillä kun hän alkoi valmistautumaan töihin menoon. Vähän ennenkun hän lähti eli n. 4:30 tuli ensimmäinen supistus, ei ollut niin kipeä mutta tuntui kuitenkin.
Mankku lähti töihin ja minä jäin kotiin ja yritin nukkua, heräsin joka 15 minuutti supistuksiin, ja supistuksia tuli 15 minuutin välein kello 7 asti. 
Sitten niitä alkoi tulemaan 10 minuutin välein, enkä osannut enään nukkua, tai tuntui turhalta nukkua kun heräsi joka 10 minuutti. Nousin ylös ja tulin koneelle. Supistukset jatkoi edelleen 10 minuutin välein. 
Kello 9 menin suihkuun, kun ajattelin kokeilla että loppuuko ne sillä, olin kauan suihkussa mutta supistukset vain jatkuivat, alkoi pikkasen pelottaa että onkohan TÄMÄ se päivä kun saamme tyttömme maailmaan.
Noin kello 10 soitin synnytysosastolle ja kerroin tilanteeni, siellä kysyttiin että pärjäänkö kotona, miten kovia, kuinka usein tulee, onko vedet menny. Ei ollut mitään vettä tullu ja limatulppakin oli mennyt jo kuukausi sitten. He sanoivat että voin ottaa särkylääkkeen ja katsoa että meneekö ohi. Ja että voin tulla sinne sitten kun supistuksia tulee 5 minuutin välein tai aikasemmin jos siltä alkaa tuntua.
Otin särkylääkkeen, mutta ei auttanut ja supistuksia tuli silti 10 minuutin välein, tämä jatkui koko aamupäivän ja joskus 13-14 aikaan kokeilin imuroida ja siivoilla että jos alkaisi tapahtua enemmän, no supistuksia alkoi tulla 5 minuutin välein imuroidessa. Mutta heti kun lopetin siivoomisen niin supistukset tulivat taas 10 minuutin välein.
15-16 aikaan soitin Mankulle että jos tulisi kotiin kohta kun muuten hän lähtisi vielä Helsinkiin viemään tavaraa ja sitä en halunnut. 
Hän oli kotona n. 17 aikaan. Hän oli tullut hirveellä vauhdilla ja paniikissa ja melkein suuttui minulle kun näki että minä istun vain kotona syömässä ruokaa kun hän luuli että minulla on jo kova hätä.
Okei, siinä vaiheessa supistukset alkoivat olemaan jo tosi kovia, oli vaikeeta hengittää samalla kun supistus tuli. 
Sairaalassa oltiin noin 17:30 aikaan, ja he laittoivat minut käyrille, missä näkyi kivoja supistuksia jo.
Sitten tehtiin sisätutkimus ja olin 3,5 cm auki, joka tarkoitti että minä en enää pääse kotiin. :)

 Kätilö kysyi että haluanko kylpyammeeseen, vai haluanko jotain muuta joka auttaisi supistuksiin, mutta en vielä halunnut. Mentiin Mankun kanssa ulos istumaan, koska pärjäsin vielä jotekuten. Nähtiin tuttujakin ulkona jotka toivottivat meille onnea synnytykseen. Soittelimme myös tuleville isovanhemmille ja parille muille läheisille.
Mentiin sisälle ja synntysosastolle ja kello alkoi lähestyä 19:30. Muistin että salkkarit alkaa silloin niin saatiin katsoa tv:eetä odotushuoneessa, en muista paljon mitään siitä jaksosta, kun supistukset olivat siinä vaiheessa oikeesti kipeitä ja lämpötyynytkään eivät auttaneet, aiheuttivat vain palohaavoja.
Salkkareitten jälkeen kävimme vielä nopeasti ulkona, ja soitin äidilleni, mutta en oikein osannut siinä vaiheessa enää puhua. Kun tultiin takaisin synnytysosastolle sain sairaalavaatteet ja saatiin mennä synnytyssaliin.
Sain alkaa imppaamaan ilokaasua, joka pisti pään sekaisin ja auttoi supistuksiin ja teki mieli lähtee tanssimaan. :D
Yritettiin nukkua vähän, mutta en saannut unta, kun sattui, Mankku kyllä nukahti.
21 aikaan katsottiin taas tilanne ja olin auko n. 4-5 cm. Eli vielä saatiin odottaa. 
23 aikaan katsottiin taas tilanne, ja olin edelleen auki vain 4-5cm. Alkoi hermot menemään kun ei edetty asiassa enään.
Sitten kätilö ehdotti supistuksen lisäämistä johon suostuin, SITTEN alkoi sattumaan ja oikeasti. Itkin ja huusin kipua, Ja Mankku meni hakemaan kätilöä ja sanoi niille että "auttaako nyt häntä kun häneen noin sattuu!!". 

4.4.2012
Minulle ehdotettiin noin kello 00:00 epiduraalia, ja todellakin halusin sitä!
Sain epiduraalin joka sattui tosi paljon.
Mutta autto todellakin!
Sitten puhkastiin kalvot ja tuntui oudolta kun vedet valui ulos kun alapää oli tunnoton.
Sitten alkoi taas todella kipeät supistukset, minulle lisättiin epiduraalia joka ei enään auttanut supistuksiin. :(
N. kello 3:30 katsottiin taas tilanne, ja JESS! olin iha just auki 10 cm ja saisin pian alkaa ponnistamaan, kätilön piti vielä vain tehdä jotain, en muista mitä.
Sitten kun tuli takaisin, hän kysyi että ponnistuttaako, mutta ei minua ponnistuttanut.
Mutta kokeiltiin silti että mitä tapahtuu jos ponnistan. Ja hyvältä alkoi näyttämään. Sain ponnistaa ja paljon ja se sattui niin paljon että halusin vain kotiin, huusin ja itkin ja kiroilin paljon koska luulin että olin kuolemassa, niiiin paljon sattu. En mitenkään saannut vauvaa ulos, ja tuntui että vauva ei halunnut tulla ulos.
Jossai vaiheessa kätilö haki toisen kätilön paikalle auttamaan. Ja he pitivät jaloistani kiinni, koska minun teki kokoajan mieli laittaa jalat yhteen kun sattu niin paljon. 
45 minuuttia myöhemmin eli kello 4:26, Vauva vihdoin pääsi maailmaan, ja olin onnellinen että oli ohi. Ja vaikka olin iha loppu vielä äsken ja väsynyt kun olin jo valvonut kokonaisen vuorokauden, niin yhtäkkiä oli niin pirteä olo. Ja olin maailman onnellisin TUORE ÄITI!

Tässä sain vauvan paidan alle syliin.

Sillä oli silmät auki <3


Vauva pestiin.

<3 

Tässä vertaus miten pieni vauveli (Mankun käsi)
 Vauva syntyi 4.4.2012
Paino: 3230g
Pituus: 49cm
TYTTÖ

Ja nimekseen on saannut: Julia Venla Linnéa Bäckman.

Ekat omat vaatteet jotka vauva sai päälle (Saatiin nämä Sandralta joka on vauvan sylikummi ja täti)



Muita lahjoja jotka vauva sai.
Tässä tekstailin läheisille.





Vähän vauvakuvia Juliasta:





Julia nyt 5,5kk :





Nopeasti ne vauvat vain kasvaa :')


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista <3