Kaksplus.fi

15.12.2016

Saran vointi sytojen jälkeen.

Sara on käynyt kaksi kertaa viikossa verikokeissa. Kerran on sytojen jälkeen joutunut käymään tankkaamassa punasoluja, mutta tällä kertaa ei trombosyyttejä tarvittu. Kasvutekijä lääke ollaa saatu lopettaa ja hyvin on arvot nousseet nyt itsestään, Hb on jo 113.  Tänään käytiin viimeistä kertaa verikokeissa polilla. Ensi viikolla Saralla on pet-tutkimus jolloin otetaan samalla verikoe. Kahden viikon päästä magneettikuvaus ja sydämen ultra. Silloin varmaan kans verikoe ja kolmen viikon päästä katetrin huuhtelu. Samaisella viikolla saadaan vastaukset että onko hoito tehonnut, voiko Sara vihdoin saada terveen paperit. Onneks tässä välissä on joulu ja uusivuosi niin aika menee nopeasti.

Kuulette varmaan meistä ensi kerralla kun ollaan vastaukset saatu.



4.12.2016

Viimeinen sairaalahoitojakso

Nyt on Saralla takanapäin kaikki sairaalahoitojaksot. Nyt ollaan saatu kaikki myrkyt ja lisää ei toivottavasti koskaan tarvita. Päästiin siis Keskiviikkona kotiin. Tällä kertaa meni kans aika hyvin. Oli taas tosi väsynyt.
Nyt käydään pari kertaa viikossa verikokeissa ja vielä perjantaina oli arvot hyvät, eli vielä ei tarvita lisäverta. Sitten käytiin perjantaina silmäpolilla. Näkö ei ollut muuttunut mutta nyt saatiin lisäapuksi lappuhoitoa. Eli Sara pitää lappua hyvällä silmällä 2-3h vuorokaudessa.
Mitä tuleen syöpään, niin vasta tämän kuun lopussa on magneettikuvaus ja pet tutkimus ja vastaukset saadaa tammikuun ekalla viikolla.

Saralla on lähete myös neurologille, Koska on vilkas lapsi ja ollut sitä hoitojen aikana kans, vaikka tuollaiset vahvat myrkyt yleensä kaataa melkeen kenet vaan. Lääkäri luuli että oli hoitojen takana vilkastunut näin, mutta kerroin että on aina ollut ja että olen itsekkin epäillyt vaikka ja mitä sen suhteen. Koska en ole tavannut toista näin villiä tapausta. Mutta olen luullut että tällasta tutkitaan vasta 5vuoden paikkeilla. Eli olen iloinen että pääsee neurologille, niin saamme tietää mistä johtuu.
Saran kuulohan on kans heikentynyt nyt hoitojen aikana, niin päästää myös niitä tutkimaan.

Lääkäreillä on onneks valmiina hoitoideoita jos meniskin niin että pattejä löytyy vielä. Sillon Sara saa taas sytostaatteja, mutta sellaisia joita mennään saamaan polille(onnistuu ehkä jopa Porvoossakin) ja pääsee kotiin samana päivänä! Mut toivotaan että kaikki olis nyt hyvin :).

Vielä en tiedä milloin Sara saa palata päiväkotiin, ja luulen että lääkäriä nähdemme vasta ensi kuussa.
Sarahan ei nyt lopussa oikein tykännyt olla siellä sairaalassa ja pelkää että joutuu takas sinne usein. Esim kun menimme silmäpolille joka on viereisessä talossa niin Sara luuli että joutuu jäämään sairaalaan.






23.11.2016

Joulu-aika

Minä rakastan aikaa ennen joulua. Kotia saa koristella jouluisaksi ja saa leipoa piparkakkuja ja joulutorttuja. Olen kerran tehnyt joulutorttuja ja tänään leivottiin piparkakkuja. Eilen kävin ostamassa meille valkoisen joulukuusen. Ensimmäistä kertaa meillä on joulukuusi meidän kotona.
On tää koti vaan niin tunnelmallinen joulu-aikoihin. Tykkään enemmän tästä ajasta ennen joulua kun Jouluaatosta.









Hyvää Joulun odotusta lukijoille <3



19.11.2016

Saran vointi

Sara on voinnut vaihtelevasti viime hoidon jälkeen.  Käytiin viime viikonloppuna tankkaamassa punasoluja ja trombosyytteja. Ja tänään joutui taas tankkaa punasoluja, Kysyin lääkäriltä että miten tällä kertaa joutuu jo kaksi kertaa niitä saamaan, Niin hän selitti että mitä enemmän  sytostaatteja saa sitä enemmän selkäydin kärsii. Pelottaa että seuraavan hoidon jälkeen selkäydin pettää. Saralle löytyy onneksi yksi sopiva luovuttaja!

Saralla on enää yksi hoito jäljellä, Kohta tämä on ohi! Mutta silti tuntuu että nyt vastoinkäymisiä tulee kokoajan. Minua pelottaa joka päivä vaan enemmän ja enemmän että tämä kaikki loppuu huonosti vaikka alussa ja puolessa välissä kaikki näytti niin hyvältä!
Sara on vaan enemmän ja enemmän väsynyt, ärtynyt ja hänellä on usein kylmä.

Tämä tunne mitä kannan sisälläni on kauhea. Sara on tällä hetkellä mummolassa yötä ja yleensä nautin kun joku lapsista on hoidossa. Nyt ikävöin Saraa ihan hulluna ja mietin että mitä jos tämä on minulta pois? En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Huomenna vietetään mummolassa pikkujoulua, koska se on oikeesti ensi viikonloppuna mutta Sara on silloin sairaalassa. Syömme jouluruokaa ja annamme toisillemme pieniä lahjoja <3.
Tiedän että kaikki ei tällasta vietä, mutta me olemme äidin kanssa aina. Ollut kotona jopa pieni joulukuusi. Mun äiti on aina ollut ahkera kaikkien tällaisten asioitten kanssa, pikkujoulu, ystävänpäivä ja nimipäivät. Aina ollut jotain erikoista silloin. Itse en ole samanlainen. En vietä lasten nimipäiviä, enkä omiani.

Huomenna Saralla on jännä päivä edessä, Hän nimittäin pääsee ruokakauppaan. Tulen tekemään siitä postauksen myöhemmin.




10.11.2016

Se tunne kun pelkäät menettäväsi..

Saralla on nyt ohi 5. hoitojakso, Enää yksi hoito jäljellä.
Viime perjantaina menimme osastolle, Saralla oli edelleen enterorokko päällä mutta lääkäri sanoi että hoitoja ei voi siirtää enää. Verikokeiden mukaan Saralla oli kaksi virusta pos. Hoidot aloitettiin silti koska yleiskunto on hyvä.  Tällä kertaa hoitojakso meni rauhallisemmin eikä Sara jaksanut leikkiä paljon ollenkaan. Enimmäkseen katsoi tv:eetä. Ruokahaluttomuus iski kanssa niinkuin joka kerta, Ekana päivänä syö vielä hyvin, Mutta sitten ei kelpaa oikein mikään.


Mutta Tiistai aamuna kun saavuin sairaalalle ja tulin Saran huoneeseen järkytyin aika paljon. Huoneessa oli lääkäri ja pari hoitajaa ja Sara oli kiinni yhdessä koneessa. Järkytyin pahemman kerran. Sitten hoitaja ja lääkäri selitti että ottavat EKG:n eli sydänfilmiä. Hoitaja oli huomannut aamuyöllä kun mittasi vereenpaineen että pulssi oli outo ja oli hälyttänyt lääkärin paikalle. EKG oli muuten hyvä mutta piirsi epämääräisiä sydänlyöntejä ja pulssi oli matala. Päässäni pyöri vain että kuoleeko lapseni nyt?!
Lääkäri kuitenki selitti että hengenhätää ei ole ja seuraamme tilannetta, Laittoivat Saran kiinni toiseen koneeseen missä sydäntä seurattais.Seurattiin puoleenpäivään asti ja sitten lääkäri sanoi että kaikki on hyvin eikä tarvitse enään seurata. Sytot jatkettiin. Kysyin että mistä tällainen voisi johtua ja lääkäri sanoi että sytoista tai viruksista.
En voi muuta miettiä kun että kyllä meitä koetellaan! Ollaan loppusuoralla tästä sairaudesta ja sitten yhtäkkiä tulee takapakki! Tämä hetki järkyttää edelleen ja menettämisen pelko on iso! Toivottavasti Sara jaksaa loppuun asti ja selviää.


Eilen pääsimme kotiin ja Sara voi hyvin <3


Jos ette vielä seuraa kaksplussaa facebookissa niin tehkää se nyt ;)

KAKSPLUS FB SIVU








31.10.2016

Hoidot siirtyivät

käytiin Perjantaina käymässä k10 osastolla, Kaksi eri lääkäriä tutki Saran näppyjä ja tulivat siihen päätökseen että joku virus on ja että siirretään hoitoja viikolla koska kortisoni voisi olla vaarallista Saralle nyt. Eli tulimme takaisin kotiin. Emme ole saanneet vastausta että onko enteroa kyseessä. Ottivat viime torstaina näpyistä näytteet ja tuollaisia vastauksia katsotaan vaan kerran viikossa. Saralla on lääkäriaika keskiviikkona ja sillon olemme varmaan viisaampia. Oudointa vaan on  että jos on entero niin kukaan muu perhejäsen ei ole sitä saannut. Ja luin että entero kestää viikon ja saralla ollut noi näpyt nyt jo 10pv ja samalta näyttää edelleen.



~ Diana

27.10.2016

Sara 3v

Taas on mennyt tovi kun viimeksi olen kirjoittanut. Sara on ehtinyt täyttää vuosia, 3v!
Pidettiin pienet juhlat perheen kesken minne kutsuttiin, mun ja mieheni sisaruksia ja vanhempia ja Saran kummivanhemmat. Infektioriskin takia ei voi nyt pitää isompia juhlia, mutta sitten kun Sara on terve pidämme isommat juhlat. 




Sara sai kivoja lahjoja, ja yks niistä oli lahjakortti H&M:ään, niin kävin shoppailemassa Saralle uusia vaatteita:


Viimeksi kirjoitin kun Saralla alkoi hoitojakso sairaalassa, hyvin meni ja kotiin päästiin. Huomenna alkaisi taas toiseksi viimeinen sytostaattihoitojakso, En vielä tiedä alkaako, Saralle on kai puhjennu Enterovirus ja tänään verikokeissa katsotaan että onko se, Saralla on näppyjä ympäri kroppaa, mutta kuumetta ei ole ollut. Eli toivon mukaan pääsee aloittaa hoidot huomenna.
Sara on ollut väsyneempi nyt ja ei suostu nukkumaan omassa sängyssään lastenhuoneessa, Hän siis nukkuu nyt meidän huoneessa matkasängyssä ja herää öisin pari kertaa.





Me päästiin miehen kanssa leffaa pari viikkoa sitten, Käytiin katsomassa uutta Bridget Jonesia, oli kyllä hyvä elokuva. Ja siitä asti minulla on ollut kauhea vauvakuume. Enkä pääse siitä yli. Tahdon vauvan<3.




Kotiäitiydessä on se hyvä puoli että saan tehdä sitä mitä rakastan, eli sisustaa <3


Seuraatko jo Facebookissa kaksplussansivua? Jos et, Niin suosittelen seuraamaan, Sieltä saa vertaistukea asiaan kun asiaan. Ja sieltä löytää myös muita blogeja jota seurailla! :)



7.10.2016

Magneettikuvauksen vastaukset

Tiistaina käytiin magneettikuvauksissa. Kaikki meni hyvin.
Tänään tultiin osastolle sytostaattihoitoon ja tavattiin lääkäri joka kertoi magneettikuvauksien vastaukset.
Hänellä oli meille hyviä uutisia! Melkein joka ikinen patti on kadonnut, eli hoito on auttanut! Vähän näkyi patteja vielä yhdessä jalassa.  Mut voi että, näin hyviä uutisia ja ollaan vasta puolessa välissä hoitoa. Olen niin onnellinen että itken ja hymyilen vain.

Meidän tyttö selviää <3



~ Diana

3.10.2016

Kuulumisia täältä

Olen ollut aika saamaton blogin suhteen. Pyydän anteeksi!
Ei ole vaan jaksanut avata bloggeria ja kirjoittaa. Varmaan joku syysväsymys iskeny.

Mutta Sara pääs sairaalasta kotiin 21.9. Hoito meni hyvin. 
Saralla oli huonekaveri siellä, 7 vuotias tyttö joka sairasti samaa syöpää mutta oli eri paikassa. Saralle teki hyvää nähä että ei ole ainoa tässä p*sk*ssa.
Viime viikolla käytiin taas tankkaamassa punasoluja ja trombosyytteja, mitä ollaan tehty jokaisen sytohoidon jälkeen kun arvot laskeneet, Mutta hyvin lähti arvot nousuun sitten.
Sara on ollut ehkä vähän väsyneempi ja ruokakaan ei maistu samalla tavalla kuten ennen. Mutta syö kuitenki edes jotain. 
Huomenna Saralla on edessä kokovartalomagneettikuvaus, mua jännittää se tosi paljon ja pelkään että mitä jos hoito ei olekkaan auttanu? 
Ja perjantaina alkaa taas sytohoito sairaalassa.

Muutkin perheenjäsenet voi hyvin. William kasvaa kovaa vauhtia, ja sanoo vaa enemmän sanoja kokoajan. William rakastaa halailla ja siskot saa paljon haleja<3.
Julia ja Sara tappelevat paljon keskenään, mutta osaavat onneks joskus leikkiä myös sovussa, leikkivät yleensä kotia :).

Nytkin tulin vaan nopeasti kertomaan nopeita kuulumisia. 





13.9.2016

Miten Sara voi?

Ollaan nyt oltu kotona n. 2viikkoa, ollaa selvitty niin että ollaa pystytty olemaan kotona, eikä tarvittu suonen sisäisiä lääkkeitä kuumeen takia tai muun. Viime viikolla Saralle kyllä nousi kuume, 37,8. Raja on 38 että pitää lähtee sairaalaan. Annoin Saralle panadolia ja laitoin nukkuu ja aamulla heräsi ilman kuumetta, sen jälkeen noussu välillä pieni lämpö. Suuhun ilmestyi aika paljon aftoja ja Sara vaan itki kivusta melkee kokoajan eikä voinnu syödä mitään. Kävikö kyllä sääliks pientä. Pahin kesti onneks vain pari päivää. Vähän nuhaa on nyt ollu ja tukkosuus, ja eilen heräs käheellä äänellä. Ottivat eilen räkäkokeen kun mies kävi Sarankaa verikokeissa. En ole vielä saannut vastauksia. Toivottavasti ei nyt mitään kun seuraavat hoidot alkaa perjantaina.

Seuraavan hoidon jälkeen otetaa myös kokovartalomagneetti, ollaan sillon puolessa välissä koko tätä hoitoa.

Sara voi kuitenki olosuhteisiin nähden hyvin ja jaksaa leikkiä ja riehua.

Ollut todella huono omatunto kun en ole kirjoittanut, mutta ei ole vain ollut aikaa. Ja nytkin tulin vaan nopeasti kertomaan. Yritän aktivoitua paremmin tästä lähtien.




Bad mom, Koska... Blogihaaste!

Tunnustan teille, Miksi olen bad mom.

  • Lapseni syövät yleensä aamupalansa olohuoneessa sohvalla samalla kun katsovat lastenohjelmia, Koska olen aamuisin todella laiska, väsynyt ja tarviin aikaa herätä.
  • Vihaan keittää puuroa, eli sitä emme usein syö aamupalaksi. Mutta joskus olen pirteä aamuisin ja sillon jaksan tehdä vaikka hotelliaamiaisen.
  • En harjoittele kaikenlaista yhtä paljon nuorimman kanssa kuten tein ekan kanssa.
  • Unohdan usein katsoa lasten reput että onko vaihtovaatteita tarpeeksi, ja saan kuulla sitten päiväkoti henkilökunnalta että tolla ei ollu tota jne.
  • Ulkoilen liian vähän lasten kanssa, koska vihaan olla yksin puistossa, mielummin teen sen lasten isän kanssa yhdessä. Eli ulkoilemme enemmän iltapäivällä kun aamupäivällä.
  • Unohdan usein antamaan D-vitamiinit.
  • Hermostun liian helposti ja menetän hermoni.
  • En askartele lasteni kanssa koska vihaan sitä.
  • Annan lapseni syödä karkkia ja juoda mehua.
  • Annan nykyään liian helposti periks, Koska en jaksa kuunnella huutoa.
  • Menen muutenki yleensä sieltä mistä aita on matalin.
  • Meidän koti ei ole aina siisti.
  • Joskus syödään ranskalaisia ja nakkeja ruoaksi.
  • Voivat myös saada nakkeja jos kiukuttelevat ja ruoka ei ole vielä valmis.
  • Meillä ei syödä paljon kasviksia, koska en ite tykkää, mutta salaattia, kurkkua ja tomaattia senkin edestä. Saavat päiväkodissa sitten sitä mitä eivät kotona.
  • Hernekeittoa eivät todellakaan saa täällä kotona, en voi sietää sen makua tai hajua.


Tossa nyt oli jotain. Lista miksi olen hyvä äiti on onneksi pitempi.
Mutta tässä on teille lohdutus että ette ole ainoot jos teillä löytyy jtn samaa minun listastani.

Haastan kaikki äidit tekemään tämän myös. Mulle saa linkata sitten oman listan että pääsen lukemaan.

Haluan vielä sanoa että leffa Bad moms on todella hyvä ja suosittelen menemään katsomaan! :)


1.9.2016

Normaali arki?

Meidän arki on kaikkea muuta kun normaali. Jos näin voi sanoa?
Kun Sara on kotona, täällä ei saa vierailla lapsiperheitä missä paljon lapsia, korkeintaan yksi lapsi lisää meidän lapsien jälkeen. Meidän tuttavapiirissä on tasan yksi perhe jolla on vain yksi lapsi, Kaikilla muilla kaks tai enemmän.
Aina kun tulemme ulkoota sisälle niin pesemme ja desinfioimme kädet. KAIKKI, myös vieraat.
Sara ei saa missään nimessä juoda/syödä samasta kun joku muu. Eikä mielellään pussailla muita. Ei saisi oikeasti meitä vanhempiakaan, mutta lääkäri ei kuitenkaa kieltäny sitä koska lapsi tarvitsee meidän rakkautta.
Sitten joudun vahtimaan vielä tarkemmin ettei Sara ota Williamin tuttia. Sara kun on kiintynyt tuttiin niin että sitä ei saa ottaa ollenkaan pois, Ja jos ottaa niin hän ottaa Williamin jos löytää.
Keittelen tutteja usein!

Sara saa onneks puistoilla ja olla ulkona. Mutta ei saa mennä mihinkään perhekahviloihin, mikä nyt vähän surettaa kun ollaa kotona nyt aika kauan kuitenkin. Sara ei paljon näe muita kavereita, sisaruksiaan vaan. Ja joutuu kuuntelemaan miten kivaa Julialla on ollu päiväkodissa kavereittensa kanssa.
Julia ja William ovat siis jatkaneet päiväkotia, just koska meillä on sairaalajaksot, ja joka päivälle on varattu päiväkotipäivä, jos Sara joutuisikin jostai syystä sairaalaan. Mutta toki pidän niitä kotona kun itse olemme Sarankaa kotona, Paitsi sillon kun menemme Sarankaa verikokeisiin.
Julia kyllä kotipäivinä itkeekin vaan päiväkodin perään. Williamkin onneks viihtyy.

Sitten vietämme Sarankaa myös niitä kahdestaanpäiviä. Kuten tänään. Niin sain myös siivottua ja laatuaikaa prinsessani kanssa.
Ja tekee hyvää myös siskoksilleen olla erossa, koska kotona noi vaan tappelee aamusta iltaan. Päiväkotipäivinä ne tappelee iltapäivästä iltaan. :D

Sara ei myöskään saa mennä kauppaan, ja ennen me tehtiin kauppareissut aina koko perhe yhdessä. Semmonen ei enää käy. Saraa harmittaa, mutta ymmärtää. Tietää että sieltä saa pöpöjä.
Saralta jää myös 3v neuvola väliin, mutta juteltiin jo siellä että voi tulla sitten kun on terve. Painot ja pituuden tiedän kuitenkin.

(Sara 2v10kk painaa 13,8kg ja on 88cm pitkä.)

Jos mulla on menoa itse tai muitten lasten kanssa, niin joudun yrittää saada Saralle lapsenvahtia kotiimme.

Saran sairaalajaksot on haasteellisia, miehellä pitkät työpäivät, mutta yrittää saada vapaata pari päivää että pystyy osallistumaan, muuten mummi ja mummo auttavat, joko tulevat iltapäivällä sairaalaan Sarankaa että pääsen hakee muut lapset päiväkodista tai sitten hakevat muut lapset ja ovat heidän kanssa siihen asti että mä tai isä tulee kotiin.

Onhan tämä vaikeeta nyt, mutta silti niin pieni aika meidän elämässä loppujen lopuksi, jos Sara siis vaan tervehtyy aikatauluissa ja kokonaa. Että kaikki siis menee niinku pitää.





28.8.2016

Toinen sairaalahoitojakso

Perjantaina Saralla alko toinen sytostaattihoitojakso. 
Sai ensimmäisen annoksen jo heti perjantai päivänä, kuten myös kortisonia, pissattavialääkkeitä, kipulääkkeitä ja rakonsuojauslääkkeitä ja vaikka mitä muuta mitä kuuluu tähän. 

Sara onneks viihtyy tosi hyvin sairaalassa ja tykkää hoitajista. Sara innoissaan auttaa hoitajia kun ottavat häneltä verinäytteitä, verenpainetta tai lämmön. 
Sara ei vielä niin hyvin puhu suomea, mutta oppii kokoajan lisää ja on halua oppia. Innoissaan selittää suomenkielisiä sanoja hoitajille. Mutta hoitajat onneks myös yrittävät puhua ruotsia Saralle.

Perjantaina Saralla oli vaikeuksia saada unta ja valitti mahaansa, illalla sitten oksensi. Nukahti onneks sitten heti sen jälkeen. Aloin pelkäämään että nytkö pahoivointi ja oksentelu alkaa, mutta ei ole onneksi sen jälkeen oksentanu tai valittanu mahaansa. Mutta Sara kyllä syö todella huonosti sairaalassa. Eilen olisi halunnut nakkeja eli tänään menen ostamaan hänelle nakkeja.

Ollaan oltu vuorotellen siellä mieheni kanssa. Vaihdetaan vuoroa iltapäivällä.
Saran olisi tarkoitus päästä kotiin keskiviikkona eli peukut pystyyn että kaikki menee hyvin. 

Sara on edelleen virkeä, iloinen ja reipas. Hoitaja sanoikin minulle eilen että on hyvä asia että hän on näin virkee. Jotkut ovat ihan väsyneitä ja nukkuvat vaan ja jotkut taas virkeitä kuten Sara. Onneks näin. Auttaa meitä vanhempiakin jaksamaan.



Olen nyt yrittäny päivittää snapchattia enemmän ja näet myös meitä sairaalassa. Eli seuraa meitä siellä

helmissa



25.8.2016

William 1,5v

Meidän vauva ei oo enään niin vauva.
5 päivää sitten hän täytti jo 1,5v ja eilen käytiin hänen kanssa neuvolassa.

Mitat: (suluissa 1v mitat)
12,1kg (10,7kg)
82 cm (76cm)
Pää: 49cm (47,8cm)

Neuvolakorttiin kirjoitettiin:
"Kasvaa hyvin. Iänmukainen kehitys. Sydän, keuhkot, vatsa ok. Ihottumaa käsissä ja poskissa. 
Ja jtn muuta mistä en saa selvää?"

Sai myös mpr rokotteen. Vähän itki mutta nopeasti se oli ohi. Hyvin osas rakentaa palikoilla ja hienosti antoi lääkärin tutkia, nauro vaa kun lääkäri kutitti palleja.

Kuten sanoin jo edellisessä postauksessa niin William on ihan eri maata siskojensa kanssa. William on aina ollu rauhallinen, helppo ja tyytyväinen ja on edelleen, ei pahempaa uhmaakan ole. Tietenkin joskus suuttuu ja heittäytyy sun muuta, Mutta nääki johtuu yleensä siitä että on väsy tai nälkä.
Rakastaa kuorma-autoja ja autoja. Leikkii niillä usein, tykkää myös katsoa tv:eetä ja on aina tosi keskittyneesti katsonutkin ohjelmia. 
Syö hyvin ja itse ja kun on valmis antaa lautasen minulle ja sanoo tack tack. 
Kävelee ulkona itse, eri asia tuleeko samaan suuntaan kun me muut.
Sillonku pitää lähtee ulos ja pukee päälle niin hän juoksee toiseen suuntaan. ei vaa tykkää siitä. Sitten kun saa hänet kiinni niin ei ole ongelmia pukea häntä, mutta vain se että pitää se tehdä. 
William on äskettäin muuttanut samaan huoneeseen tyttöjen kanssa ja hetki sitten rupesi myös nukkumaan kokonaisia öitä. Ihanaa! Vielä kyllä haluaa maitoa ennen nukkumaanmenoa.

William ei vielä montaa sanaa sano, matkii kyllä paljon mutta ei jää niitä sanoja käyttämään.
Sanoja mitä nyt käyttää on: Tack tack, mamma, pappa, Juujiaa, där, akta, haua, kissa, bibi (beibi).
Noi nyt tuli mieleen.

William ei myöskään osaa näyttää kun kysyy että missä jokin asia on. Ainoa on lamppu. Mut mitään muuta ei. Lääkäri ei kuitenkaa ollut huolissaan. Onneks.



Lääkäri soitti tänään Saran virusvastauksia, Toinen virus on edelleen positiivinen mutta koska ei ole flunssaa niin voidaa aloittaa huomenna hoidot. :)



22.8.2016

Tyttölapsen ja poikalapsen ero

Aika usein verrataan tyttöjä ja poikia, kumpi sukupuoli on isompi, rauhallisempi vai villimpi?
Sitä sanotaan usein että poikalapset ovat isompia kun tyttölapset. Meillä tuo piti paikkaansa, William syntyi ennen laskettua päivää ja oli isompi kun tytöt syntyessää vaikka syntyivät lasketun ajan jälkeen. 

Pojat ovat tyttöjä rauhallisempia, Pätee myös meillä. Julia ei ole koskaan ollut rauhallinen, Sara oli siihen asti että täytti vuoden. Molempien tyttöjen uhmat alkoivat heti ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. William on nyt 1,5v eikä ole vieläkään, toki hän saa känkkis kohtauksia, mutta useimmiten on rauhallinen ja tyyni, leikkii hiljaa yksikseen ja vain on. Eli siis allekirjoitan ainakin vielä sen että pojat on rauhallisempia. Kaverin poika on myös aina ollut todella rauhallinen meidän tyttöihin verrattuna.

Sitten taas tytöt oli jäljessä noitten konttaamisten ja ylösnousemisen kanssa, tässä taas William nopeampi. Mutta tytöt lähti kävelee 11kk-1v iässä kun William oli taas jo yli 1v1kk. 
Tytöt puhuivat 1vuoden iässä monta sanaa kun taas W puhuu edelleen vaan muutamia sanoja. Matkii paljon sanoja, mutta ei usein jää niitä käyttämään.

Nukkumisessa ollut vähän samaa. Sara nukkui alusta asti kokonaisia öitä, sen jälkeen herännyt öisin jos ollut hampaita tai muuta kipua. Julia ja William alkoivat nukkumaan kokonaisiä öitä 1,5v ikäisinä.

Kaikki lapset olleet kiinnostuneita autoista, trakoreista ja kuorma-autoista. Sara eniten leikkiny nukeilla.

Tytöt ovat olleet enemmän ujoja, William ei kertaakaan vielä.



Minkälaisia eroja te ootte huomannu teidän lapsissa?


18.8.2016

Kaunein laulu


<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3


Kaunis pieni ihminen..

Tänään mentiin osastolle kello 9. Mitattiin paino, pituus, lämpö, verenpaineen jne.
Otettiin verikokeet ja annettiin jo kortisoni.
Kun verikoevastaukset tuli lääkäri tuli kertomaan että emme voi sittenkään aloittaa sytokuuria.
Saralla oli kaksi viusta positiivisina. Se minkä takia joutui sairaalaan (Pikornavirus) sekä uusi virus (Adenovirus). Se että Pikornavirus oli posiitivinen ei haittaisi hoitoja, mutta tuo Adenovirus kyllä. Koska eivät voi tietää että onko joku kauhea infektio iskemässä vai ei. Eli siirsivät hoitoja viikolla eteenpäin. Eivät ota riskejä, mikä on tietenkin todella hyvä. 
Me siis lähdimme kaikki kotiin.
Seurannat jatkuu samalla, käymme Porvoon lastenklinikalla verikokeissa ja limakokeissa. Tietenki jos kuume nousee yli 38, niin lähdemme sairaalaan. Toivotaan nyt kuitenki että ei. 



Saran hiuslähtö on alkanu ihan todenteholla. Hiuksia on kaikkialla ja lentelee ympäri kämppää, ja meidän vaatteissa ja Saran vaatteissa. Päätimme siis mieheni kanssa että leikkaamme ne pois. Helpottaa kaikkia ja etenki Saraa.

Me siis teimme sen!



En voi muuta sanoa kun että hänestä tuli todella kaunis <3
Minun pieni prinsessani<3


Meitä voi seurailla myös instasgramis
Helmissah

Blogin omalla facebooksivulla:

Snapchatissa:
Helmissa


17.8.2016

Hiukset tippuu..

Nyt on sit hiuksia alkanu tippumaan, aluksi vähän.. hius siel sun tääl. Tukkaa harjatessa lähtee kilo hiuksia. Saralla on aina ollut paksu tukka, ei enää. Kalju pinta näkyy siellä sun täällä. Sara ei itse ymmärrä tästä mitään. Olen selittänyt että lääkkeet tekee nyt niin että hiukset lähtee ja kohta ei ole tukkaa ollenkaan. Sara nöykkää ja "ymmärtää". Kerroin myös että sitten kun on taas terve niin kasvaa kaunis prinsessatukka uudestaan. Sara hymyilee.

Mulle tämä on järkyttävää ja pelottavaa. Vaikka tiedän että kuuluu asiaa. Mutta silti. Joku varmasti ymmärtää?

Tässä yksi ilta minulle tuli kauhea olo. Rintaa alkoi puristaa oudolla tavalla. Ei sattunu.. tuntu kun olisi ollu iso paino keuhkojen päällä. Halusin vaan alkaa itkemään tosi paljon. Kerroin parille kaverille wa ryhmässä, he veikkasivat että lievä paniikkikohtaus. En ole koskaan saannut paniikkikohtausta, mutta ei se kai mikään ihme ole tässä tilanteessa.

Huomenna lähdemme taas kympille ja toinen sytostaattikuuri alkaa.


- Diana