Kaksplus.fi

28.8.2016

Toinen sairaalahoitojakso

Perjantaina Saralla alko toinen sytostaattihoitojakso. 
Sai ensimmäisen annoksen jo heti perjantai päivänä, kuten myös kortisonia, pissattavialääkkeitä, kipulääkkeitä ja rakonsuojauslääkkeitä ja vaikka mitä muuta mitä kuuluu tähän. 

Sara onneks viihtyy tosi hyvin sairaalassa ja tykkää hoitajista. Sara innoissaan auttaa hoitajia kun ottavat häneltä verinäytteitä, verenpainetta tai lämmön. 
Sara ei vielä niin hyvin puhu suomea, mutta oppii kokoajan lisää ja on halua oppia. Innoissaan selittää suomenkielisiä sanoja hoitajille. Mutta hoitajat onneks myös yrittävät puhua ruotsia Saralle.

Perjantaina Saralla oli vaikeuksia saada unta ja valitti mahaansa, illalla sitten oksensi. Nukahti onneks sitten heti sen jälkeen. Aloin pelkäämään että nytkö pahoivointi ja oksentelu alkaa, mutta ei ole onneksi sen jälkeen oksentanu tai valittanu mahaansa. Mutta Sara kyllä syö todella huonosti sairaalassa. Eilen olisi halunnut nakkeja eli tänään menen ostamaan hänelle nakkeja.

Ollaan oltu vuorotellen siellä mieheni kanssa. Vaihdetaan vuoroa iltapäivällä.
Saran olisi tarkoitus päästä kotiin keskiviikkona eli peukut pystyyn että kaikki menee hyvin. 

Sara on edelleen virkeä, iloinen ja reipas. Hoitaja sanoikin minulle eilen että on hyvä asia että hän on näin virkee. Jotkut ovat ihan väsyneitä ja nukkuvat vaan ja jotkut taas virkeitä kuten Sara. Onneks näin. Auttaa meitä vanhempiakin jaksamaan.



Olen nyt yrittäny päivittää snapchattia enemmän ja näet myös meitä sairaalassa. Eli seuraa meitä siellä

helmissa



25.8.2016

William 1,5v

Meidän vauva ei oo enään niin vauva.
5 päivää sitten hän täytti jo 1,5v ja eilen käytiin hänen kanssa neuvolassa.

Mitat: (suluissa 1v mitat)
12,1kg (10,7kg)
82 cm (76cm)
Pää: 49cm (47,8cm)

Neuvolakorttiin kirjoitettiin:
"Kasvaa hyvin. Iänmukainen kehitys. Sydän, keuhkot, vatsa ok. Ihottumaa käsissä ja poskissa. 
Ja jtn muuta mistä en saa selvää?"

Sai myös mpr rokotteen. Vähän itki mutta nopeasti se oli ohi. Hyvin osas rakentaa palikoilla ja hienosti antoi lääkärin tutkia, nauro vaa kun lääkäri kutitti palleja.

Kuten sanoin jo edellisessä postauksessa niin William on ihan eri maata siskojensa kanssa. William on aina ollu rauhallinen, helppo ja tyytyväinen ja on edelleen, ei pahempaa uhmaakan ole. Tietenkin joskus suuttuu ja heittäytyy sun muuta, Mutta nääki johtuu yleensä siitä että on väsy tai nälkä.
Rakastaa kuorma-autoja ja autoja. Leikkii niillä usein, tykkää myös katsoa tv:eetä ja on aina tosi keskittyneesti katsonutkin ohjelmia. 
Syö hyvin ja itse ja kun on valmis antaa lautasen minulle ja sanoo tack tack. 
Kävelee ulkona itse, eri asia tuleeko samaan suuntaan kun me muut.
Sillonku pitää lähtee ulos ja pukee päälle niin hän juoksee toiseen suuntaan. ei vaa tykkää siitä. Sitten kun saa hänet kiinni niin ei ole ongelmia pukea häntä, mutta vain se että pitää se tehdä. 
William on äskettäin muuttanut samaan huoneeseen tyttöjen kanssa ja hetki sitten rupesi myös nukkumaan kokonaisia öitä. Ihanaa! Vielä kyllä haluaa maitoa ennen nukkumaanmenoa.

William ei vielä montaa sanaa sano, matkii kyllä paljon mutta ei jää niitä sanoja käyttämään.
Sanoja mitä nyt käyttää on: Tack tack, mamma, pappa, Juujiaa, där, akta, haua, kissa, bibi (beibi).
Noi nyt tuli mieleen.

William ei myöskään osaa näyttää kun kysyy että missä jokin asia on. Ainoa on lamppu. Mut mitään muuta ei. Lääkäri ei kuitenkaa ollut huolissaan. Onneks.



Lääkäri soitti tänään Saran virusvastauksia, Toinen virus on edelleen positiivinen mutta koska ei ole flunssaa niin voidaa aloittaa huomenna hoidot. :)



22.8.2016

Tyttölapsen ja poikalapsen ero

Aika usein verrataan tyttöjä ja poikia, kumpi sukupuoli on isompi, rauhallisempi vai villimpi?
Sitä sanotaan usein että poikalapset ovat isompia kun tyttölapset. Meillä tuo piti paikkaansa, William syntyi ennen laskettua päivää ja oli isompi kun tytöt syntyessää vaikka syntyivät lasketun ajan jälkeen. 

Pojat ovat tyttöjä rauhallisempia, Pätee myös meillä. Julia ei ole koskaan ollut rauhallinen, Sara oli siihen asti että täytti vuoden. Molempien tyttöjen uhmat alkoivat heti ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. William on nyt 1,5v eikä ole vieläkään, toki hän saa känkkis kohtauksia, mutta useimmiten on rauhallinen ja tyyni, leikkii hiljaa yksikseen ja vain on. Eli siis allekirjoitan ainakin vielä sen että pojat on rauhallisempia. Kaverin poika on myös aina ollut todella rauhallinen meidän tyttöihin verrattuna.

Sitten taas tytöt oli jäljessä noitten konttaamisten ja ylösnousemisen kanssa, tässä taas William nopeampi. Mutta tytöt lähti kävelee 11kk-1v iässä kun William oli taas jo yli 1v1kk. 
Tytöt puhuivat 1vuoden iässä monta sanaa kun taas W puhuu edelleen vaan muutamia sanoja. Matkii paljon sanoja, mutta ei usein jää niitä käyttämään.

Nukkumisessa ollut vähän samaa. Sara nukkui alusta asti kokonaisia öitä, sen jälkeen herännyt öisin jos ollut hampaita tai muuta kipua. Julia ja William alkoivat nukkumaan kokonaisiä öitä 1,5v ikäisinä.

Kaikki lapset olleet kiinnostuneita autoista, trakoreista ja kuorma-autoista. Sara eniten leikkiny nukeilla.

Tytöt ovat olleet enemmän ujoja, William ei kertaakaan vielä.



Minkälaisia eroja te ootte huomannu teidän lapsissa?


18.8.2016

Kaunein laulu


<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3


Kaunis pieni ihminen..

Tänään mentiin osastolle kello 9. Mitattiin paino, pituus, lämpö, verenpaineen jne.
Otettiin verikokeet ja annettiin jo kortisoni.
Kun verikoevastaukset tuli lääkäri tuli kertomaan että emme voi sittenkään aloittaa sytokuuria.
Saralla oli kaksi viusta positiivisina. Se minkä takia joutui sairaalaan (Pikornavirus) sekä uusi virus (Adenovirus). Se että Pikornavirus oli posiitivinen ei haittaisi hoitoja, mutta tuo Adenovirus kyllä. Koska eivät voi tietää että onko joku kauhea infektio iskemässä vai ei. Eli siirsivät hoitoja viikolla eteenpäin. Eivät ota riskejä, mikä on tietenkin todella hyvä. 
Me siis lähdimme kaikki kotiin.
Seurannat jatkuu samalla, käymme Porvoon lastenklinikalla verikokeissa ja limakokeissa. Tietenki jos kuume nousee yli 38, niin lähdemme sairaalaan. Toivotaan nyt kuitenki että ei. 



Saran hiuslähtö on alkanu ihan todenteholla. Hiuksia on kaikkialla ja lentelee ympäri kämppää, ja meidän vaatteissa ja Saran vaatteissa. Päätimme siis mieheni kanssa että leikkaamme ne pois. Helpottaa kaikkia ja etenki Saraa.

Me siis teimme sen!



En voi muuta sanoa kun että hänestä tuli todella kaunis <3
Minun pieni prinsessani<3


Meitä voi seurailla myös instasgramis
Helmissah

Blogin omalla facebooksivulla:

Snapchatissa:
Helmissa


17.8.2016

Hiukset tippuu..

Nyt on sit hiuksia alkanu tippumaan, aluksi vähän.. hius siel sun tääl. Tukkaa harjatessa lähtee kilo hiuksia. Saralla on aina ollut paksu tukka, ei enää. Kalju pinta näkyy siellä sun täällä. Sara ei itse ymmärrä tästä mitään. Olen selittänyt että lääkkeet tekee nyt niin että hiukset lähtee ja kohta ei ole tukkaa ollenkaan. Sara nöykkää ja "ymmärtää". Kerroin myös että sitten kun on taas terve niin kasvaa kaunis prinsessatukka uudestaan. Sara hymyilee.

Mulle tämä on järkyttävää ja pelottavaa. Vaikka tiedän että kuuluu asiaa. Mutta silti. Joku varmasti ymmärtää?

Tässä yksi ilta minulle tuli kauhea olo. Rintaa alkoi puristaa oudolla tavalla. Ei sattunu.. tuntu kun olisi ollu iso paino keuhkojen päällä. Halusin vaan alkaa itkemään tosi paljon. Kerroin parille kaverille wa ryhmässä, he veikkasivat että lievä paniikkikohtaus. En ole koskaan saannut paniikkikohtausta, mutta ei se kai mikään ihme ole tässä tilanteessa.

Huomenna lähdemme taas kympille ja toinen sytostaattikuuri alkaa.


- Diana

13.8.2016

Sara pääsi kotiin

Eilisissä verikokeissa veriarvot oli lähteny nousemaan ja tulehdusarvot laskemaan. Eilen tulehdusarvot oli 74. Lääkäri kertoi että jos veriarvot ovat vielä paremmat tänään niin tyttö pääsisi kotiin. Tänään ne olivat paremmat ja tulehdusarvo enää 21. Tyttö pääsi siis kotiin!

12 aikaan tuli kotiin ja kello 16 mentiin vielä takas ottamaan antibiootti suonen kautta. 
Huomenna mennään heti aamusta verikokeisiin ja sama maanantaina.
Nyt täytyy pitää peukkuja että virus on selätetty että voivat aloittaa sytostaattikuurin viikon lopussa niin kun oli suunniteltu.

On kyllä pakko kehua tota tyttöä, käy läpi rankkoja asioita ja silti jaksaa hymyillä, olla iloinen ja jaksaa riehua ihan kuten ennenki. Ei siitä ole huomannu että olisi jo saannu sytostaattikuurin, verenmyrkytyksen tai pahan viruksen. Väsyneempi ehkä ollu mutta ei muuta.

Eilen huomasin sitten että hiuksia alkaa irtomaan ja niitä oli kaikkialla. Se on kyllä vähän pelottavaa omasta mielestäni, mutta tiedän että kuuluu asiaan. 



11.8.2016

Virus & verenmyrkytys

Tiistaina kun Sara joutu osastolle tulehdusarvot olivat 35, eli ei hälyttävän korkea. Kuumekin laski lääkkeillä, mutta nousi aina kun lääke lakkas ja nousi sinne yli 39. Sara sai sairaalassa punasoluja ja verihiutaleita ja ab kuuria suoneen sekä suun kautta. Eli kahta eri ab kuuria. Vielä ei ollut tullut virusvastauksia. 



Eilen aamulla tulehdusarvot oli noussi 94. Ja kuumettakin vielä oli, mutta eilisen iltapäivän jälkeen ei ole noussut enään. Eilen Sara siirrettiin Porvoon sairaalaan ambulanssilla ja sehän oli siistiä Saran mielestä. Kun tultiin Porvooseen Saralta otettiin taas verikokeita, ja tulehdusarvot oli vähän yli 100. 



Tänään menin Saran luo sairaalaan heti aamusta. Hyvin viihtyy onneks ja söi paljon aamupalaa, kun eilen söi vain kaksi jugurttia koko päivän aikana. Aamulla otettiin verikokeet taas.
Lääkäri tuli juttelemaan puolen päivän aikaan ja kyselin et joko tiedetään mikä virus hänellä on ja tiesi. Kertoi että Saralla on Pikornavirus ja myös verenmyrkytys, järkytyin tuosta jälkimmäisestä!!! En osannu uskoo tai edes pelätä. En osannu edes kysyä lääkäriltä mitään siitä. Kun olin selvinny järkytyksestä niin googlasin vähän ja sain tietää että verenmyrkytys on aika normaalia syöpäpotilailla. Samoin nämä viirukset myös kun ei ole vastustuskykyä ollenkaan.



Sara on voinnut hyvin tästä kaikesta huolimatta kuitenki, mikä on tärkein ja hyvä.
Veriarvot lähteny nousemaan ja tulehdusarvot oli tänään vain 74.


Kiitos kaikille tsempeistä <3


10.8.2016

Kun kuume nousee..

Kun päästiin kotilomalle viime viikolla niin hoitajat kehotti seuraamaan lämpöä vähän väliä. Ei ehditty montaa päivää olla kotona kun Saralle iski kauhee räkäflunssa. Hyvin on silti jaksanu leikkiä, eikä kuumetta oo ollu. Eilen aamulla sitten kuume nousi, 38,6. Soitin sairaalaan ja käskivät tulla heti. Sairaalassa lämpö mitattiin uudelleen ja oli 40.  Osastolle siis jäi. Ja ab kuurin saa suoneen.  Verihiutaleita ja punasoluja sai kans eilen.

Eka yö sairaalassa uudella osastolla meni hyvin ja me tultiin Saran isinkaa heti aamulla tänne. Yöllä oli ollu vielä kuumetta 39.



8.8.2016

Sara kotona

Sara on nyt ollu viikon kotona. Todella hyvin on menny. Heti kun pääsi kotiin viime viikon tiistaina niin vaikutti heti paljon terveämmältä, kyllä se on niin että sairaalassa sitä vaan tuntee itteensä vielä sairaammaksi kun mitä on ja näyttää sairaalta. Sara on hyvin jaksanut leikkiä, olla hereillä jne. Nukkuu paremmin kotona. Sairaalassa nukkui vain 15min päikkärit ja kotona vetää 1-3h päikkärit.

Sara on nyt saannu kimppuunsa aika pahan flunssan. Tulehdusarvoja on onneksi seurattu. Käydään siis Porvoon sairaalassa kaks kertaa viikossa verikokeissa. Viime viikon to tulehdusarvot oli vähän koholla mutta ei ollu vaarallista. Tänää otettiin uudet ja en ole vielä saannu vastauksia. Imivät myös räkää nenästä katsoakseen että onko jokin virus Saralla. Jos on ja se ei ole hävinny ens viikon menessä joudumme siirtää sytostaatteja. Sara ei myöskään saa mennä K10 tarttuttamaan muita mutta sitten taas jos Saran yleiskunto romahtaa tai kuume nousee nii joutuu sairaalaan että saa lääkettä suoneen suoraa. Vielä on onneksi yleiskunto hyvä. Sara saa täällä kotona kaksi eri lääkettä, juuri nyt en muista nimiä, mutta suojaavat sairauksilta. Yksi annetaa 3krt viikossa suun kautta ja toinen piikkinä masuun joka päivä.

Sara on ollut todella reipas kaiken tämän kanssa vaikka ei yhtään tykkää.

Kyllä se on ihanaa että pääsee kotiin hoitojen välissä♡!




6.8.2016

Makuuhuone on vihdoin meidän huone

Sillon kun muutettiin tähän asuntoon 4 vuotta sitten niin meidän makuuhuoneena toimi huone joka nyt on lastenhuone. Sillon kun Julia syntyi hän nukkui myös meidän kanssa siellä. 
Julia sai sen huoneen huoneekseen kun oli n. 3kk. Sillon me siirryttiin tähän huoneeseen missä nyt ollaan. Se oli meidän makuuhuone siihen asti että Sara synty, Jossai vaiheessa Sara muutti Juliankaa samaan huoneeseen, Sillon odotin jo Williamia, eli laitettiin Williamille valmiiksi sänky meidän makkariin. 
Nyt sitten siirrettiin William myös lastenhuoneeseen ja ekaa kertaa moneen vuoteen meidän makuuhuone on meidän huone, missä ei ole yhtäkää lastensänkyä tai hoitopöytää tai muutakaan. Vaan meidän. <3

Sisustin sen uudelleen, mutta ei se vielä valmis ole.





Kuten kuvasta näette niin löytyy vähän vaaleanpunaisia yksityiskohtia, ja haluan niitä lisää. Esim vaaleanpunaiset verhot ja koristetyynyt sopisivat tähän huoneeseen. Mietin myös dc-fixais tai maalais kaapit valkoiseksi ja ikkunanlauta myös.

Joku taulu tai peili sängyn yläpuolelle olisi kans kiva.


4.8.2016

Esittely meistä

Blogiini on liittynyt uusia lukijoita ja blogikin liittyi äskettäin Kaksplussaan.
Sen takia ajattelin että tekisin pienen esittelyn uudestaan meistä.
Blogia täytti viime kuussa 4vuotta. Eli olen aika kauan kirjoittanut. 

Aloin kirjoittaa blogia siksi että kaverit "valitteli" kun kirjoitan kaiken minkä teen facebookin, kehottivat kirjoittaa blogia mielummin ja siitä se ajatus sitten lähti.

Minä olen Diana, 27vuotta. Asun Porvoossa ja työkseni hoidan vanhuksia. Rakastan sisustaa, lastenvaatteita ja shoppailua. 
Olen iloinen, hullu, rasittava, utelias, kohtelias, hauska ja tempperamenttinen. 




Minun perheeseeni kuuluu aviomies, kolme lasta ja kissa.


Julia on 4vuotta vanha, Uhma vihdoin alkanut rauhoittumaan, mutta todella herkkä tyttö. Rakastaa frozenia, pyöräilyä, kavereitaan ja koruja.
Julia on päiväkodissa

Sara on kohta 3v vanha. Uhma ja omatahto voimakas. Mutta silti aina niin iloinen tyttö<3. Rakastaa seikkailija Doraa, frozenia, nalleaan ja laastareita.

William on 1,5v vanha. Rauhallinen ja iloinen poika. Osaa hyvin syödä itse ja on enimmäkseen tyytyväinen lapsi. Rakastaa autoja, rekkoja, ruokaa ja hellyyttä.
William on päiväkodissa

Mieheni kanssa olen seurustellut n. 5 vuotta ja mentiin viime vuonna naimisiin <3.



Kissamme Skrållan muutti vauvana meille vuonna 2012 ja on nyt siis 4v.


Me ollaan ihan normaali perhe, vanhemmat töissä ja lapset päiväkodissa.
Kunnes saimme tietää että Sara sairastaa syöpää. Silloin kaikki muuttui. Sara jäi kotiin päiväkodista ja minä pois työstäni. Kaipaan paljon töihin koska olin kauan kotona ja juuri päässyt takas työelämään. Silti oli päivänselvää että jään kotiin hoitamaan Saraa. 
Julia ja William kuitenkin jatkavat päiväkodissa, että Sara saa rauhassa parantua ja kun on niitä sairaalajaksoja.



Tervetuloa kaikille uusille! <3
Ja kiitos kaikille tsempeistä :)

Muistakaa että aina saa kysyä minulta mitä vaan :)


2.8.2016

ME tultiin kotiin!

Eilen sai viimeiset sytostaatit tällä kertaa ja jo tänään sai luvan tulla kotiin <3.
Mikä ilouutinen!
Tänään sai viellä punasoluja letkusta ennenku saatiin alkaa pakkaa kamat. Vointi on hyvä, ja muuttu vielä paremmaksi kun pääsi kotiin. Kaikki on niinkuin ennen. Väsyny ilme hävis ja hän on ollut eloisa, iloinen, onnellinen ja ihan oma itsensä, Vähän valitteli jalkoja illalla ennen nukkumaanmenoa, mutta ne varmaan väsyi kun ei ole liikkunut paljoa nyt kahteen viikkoon.


Kotona on halaillu Williamia ja Juliaa koko päivän, on ne söpöjä <3.
Leikkinyt sovussa molempien kanssa.
Sara tilas makaronia ruoaksi ja lettuja iltapalaksi, niin näin me teimme.

Täällä meillä vaihtoi järjestys huoneissa. Williamin sänky siirtyi tyttöjen huoneeseen ja Sara nukkuu matkasängyssä meidän makkarissa, näin ainaki nyt pari yötä että voimme yölläkin seurailla häntä paremmin.