Kaksplus.fi

20.5.2016

Jatka lausetta..

En ymmärrä… Miks koepalan ottamisen jälkeen voi mennä 3 viikkoa että saa vastaukset.. 

Seuraavaksi ajattelin… Siivota vähän täällä kotona, ennenku haen lapset.

Viime aikoina… Olen itkenyt paljon.

En osaa päättää… Että minkälaisen tapeetin haluan meidän olkkariin.

Muistan ikuisesti… kaikkien mun lapsien synnytykset.

Päivän paras juttu… Saatiin viettää kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa <3

Noloa myöntää, mutta… Meillä on todella sotkusta kotona :(

Viikko sitten..Ei ollu yhtä lämmin ilma kun tänään :)

Kaikista pahinta on… Tämä odottelu että saadaan tietää mikä Saralla on.

Salainen taitoni on… et oon todella hyvä tekee puuhommia, vaikka sitä vihaanki yli kaiken. (Onneks asutaan nyt kerrostalos :D)
Jos saisin yhden toiveen se olisi… Että lapseni saisivat elää elämänsä terveinä aina.

Minulla on pakkomielle… Lastenvaatteisiin, sisustusjuttuihin ja koruihin/laukkuihin.

Söin tänään… hodareita :D

Ärsyttävintä on… kun koti ei pysy koskaan siistinä, kun päästää miehen ja lapset sisälle :D.

Tekisi mieli… lähtee tanssimaan.

Minusta on söpöä… Kun lapset halailee toisiaan <3 Williamista on tullut sellainen halaaja, menee myös halaan isosiskojaan <3

Olenko ainoa, jonka mielestä… olis kiva kokeilla olla mies yhden päivän ajan? :D



17.5.2016

Lukkojen takana

Pakko tulla kertomaan mitä tänään tapahtu.....


Päätin laittaa tyttöjen huonetta uuteen uskoon ja jätin jopa puhelimen olohuoneeseen että saisin rauhassa siirrellä tavaroita jne. Tytöt tulivat auttamaan ja ei menny kauaa kun William teki jotain mitä rakastaa yli kaiken..

Nimittäin työnsi oven kiinni huoneeseen. Nyt mietitte varmaan että mitä siitä?!
No, tota noin. Tyttöjen huoneessa ei ole ovessa kahvaa sisäpuolella, koska Sara repi sen kerran rikki ja se pidike katos. No, minä ja tytöt siis lukittuna niitten huoneessa ja William huoneen ulkopuolella. William ei tietenkää ylety avaamaan sitä ovea!! En menny heti paniikkiin, tytöt kyllä! Kun muistin et jätin puhelimen olohuoneeseen rupes vähän paniikki iskemään. Yritin löytää tyttöjen huoneesta jtn millä kääntä kahvaa auki. Eihän siellä tietenkään mitään sellasta ole. Seuraavaksi yritin etsiä jotain jolla kääntää ovi auki kun tiputin kahvan ulos. Ei siellä sellastakaan ollut. Ikkunan kahva oli kans idea, mutta en saannu sitä irti ikkunasta.

Hetken päästä muistin että William leikki meidän kotiavaimilla aikasemmin ja ne jäi eteisen lattialle, yritin oven alta selittää Williamille että ottaisi avaimet ja antaisi ne mulle. Mutta William ei tietenkään ymmärtäny. Kun puhuin avaimesta William rupes leikkii ovenkahvalla jolloin minulla välkky, Yritin saada Williamin antamaan kahvaa minulle oven alta, mutta hänen mielestä oli hauskaa kun äidin sormet näkyi :D. Meinasin luopua toivosta kokonaan jo tässä vaiheessa. Sitten William heitti ovenkahvan pienen matkan päähän. Tässä vaiheessa en tiennyt itkeäkkö vai nauraa?

Sitten minulla välähti taas. Yritin löytää tyttöjen huoneesta jotain pitkää keppiä jolla saisin kahvan oven alta huoneeseen. En löytäny mitään joten revin seinästä jalkalistan irti ja sillä yritin saada kahvaa luokseni... ja sehän herrajumala onnistu!!!!! Pääsimme ulos!

Puoli tuntia oltiin tuossa huoneessa. Onneks William ei tajunnu mistään mitään. 

Kun jatkoin huoneen laittoa otin sekä kahvan että puhelimen mukaan :D.

Miksi minusta tuntuu että tällaset jutut tapahtuu aina mulle? :S


16.5.2016

Saran koepalan otto

Tänään oli vihdoin ja viimein Saran koepalan otto pateista. 
Patteja on tullut lisää ja jotkut niistä on kasvanu isommaksi. Sara on aika kauan ollut mustelma poskessa silmän alla, ja nyt sekin on muuttunu patiksi. Pelottaa kyllä niin että mikä on tuomio. Ja vaikka olisi hyvänlaatuisia, niin ainaki se poskessa oleva joudutaa poistaa ja melkeen kaikki muutkin, ja niitä on nyt tosi monta. Kauhee homma alkaa poistaa ja se parantuminen leikkauksesta.

7:30 oltiin lastenklinikalle ja koska sairaala on iso ja sekava niin eksyimme myös tänäänkin väärälle osastolle. Onneksi he soittivat meille ja löyimme oikeeseen paikkaan. 
Aluksi sairaanhoitaja kyseli et miten Sara on voinnut ja sairauksista sun muista. Sen jälkeen antoi Saralle sairaalavaatteet ja laittoi käteen Emlaa kanyylia varten. Sitten päästiin hetkeksi leikkimään leikkihuoneeseen.


Meille sanottiin että vain jompikumpi meistä pääsee Sarankaa saliin siks aikaa että nukutetaan. Mä menin Saran mukaan. Siellä kysyttiin samat kysymykset mitä sairaanhoitaja jo kysyi ja tarkistivat että oikea potilas oikeesee toimenpiteeseen. Sitten Saran huomio yritettiin saada yhteen kirjaan sillä aikaa kun laittavat kanyylin. Emla ei puuduttanu tarpeeks koska Saraan sattui sen laitto. Laittoivat onneksi nopeesti nukutusaineen siihen niin ei menny kauaa ja Sara nukahti mun syliin. Sitten käskivät mun poistua huoneesta koska Sara oli jo täydessä unessa. 

Kävimme mieheni kanssa kahvilassa ja ulkona ja sitten tultiin takas odotushuoneeseen. Toimenpide oli kestänyt vain puoli tuntia, mutta sanoivat meille että antavat Saran itse herätä omassa rauhassa, eikä sitä siis herätetä. Sara heräs 10 aikoihin. Sairaanhoitaja toi Saran sylissään meille ja Sara oli todella väsynyt ja tokkurainen. Jaksoi juoda pillimehun kuitenkin. 
Hetken päästä Saralle tuli kamala olo ja huus vaan, potki, raivos, itki, huusi, ei pysyny paikallaan. Oli kamalaa nähtävää ja kun ei oikein voinnu tehdä mitään. Tämä siis johtui nukutuslääkkeistä. Ja tiedän itsekkin ettei tuo olo mitenkään hyvä ole nukutuksen jälkeen. Sara potki jopa siteen jalasta pois ja haava tuli esiin ja verta alkoi valumaan kaikkialle. Juoksin heti hakemaan hoitajan joka oli nuori mies, opiskelija. Hän oli ihanan rauhallinen ja ymmärtäväinen ja selitti meille asiat tosi hyvin. Ja paikkas Saran jalan uudelleen. Tunnin jaksoi huutaa ja sitten rauhottui ja jaksoi syödä kaksi jugurttia ja mehujään.
Hetken päästä meillä oli jo hymyilevä, leikkivä tyttö, meidön Sara <3.


Ei näihin nukutushommiin totu koskaan, aina yhtä kamalaa. Toivon että kukaan meidän lapsista ei enää ikinä tarvitse nukuttaa.
Nyt Saralla on tikis jalassa josta koepala otettiin. Ja tikit sulaavat 2-4vk päästä. Side otetaa jo huomenna pois mutta tikkien päällä on haavateippi suojaamassa. Kävin apteekista jo ostamassa lisää haavateippiä ja siteitä jos teippi lähtee irti, ja vähän suojaan siteellä teippiä ja haavaa.


Koepalan tulokset tulevast vasta kuukauden päästä. Niin nyt vielä piinaavan pitkä aika odottelua ja sitten olemme toivottavasti viisaampia. Nyt kaikilla peukut pystyssä että ei olis mitää vakavaa <3.


11.5.2016

Toukokuu

..Ja ihana kesä on tullut! Me ollaa nautittu täysillä näistä ihanista keleistä. Ollaa oltu paljon ulkona ja rusketustakin ollaan saatu. Pakko nauttia kun ei koskaan tiedä millon nää kelit loppuu ja et minkälainen kesä tulossa. Ollaa grillailtu, kierretty puistoja täällä Porvoossa ja pyöräilty. Rakastan ja nautin ja lapset myös! Williamkin kävelee jo tosi hyvin ulkona ja sekin helpottaa meitä, koska William painaa aika paljon. Ja mulla varsinki vaikeeta kanneskella tota poikaa nyt kun käsi paketissa. Mulla on jo monta kertaa menny hermot tähän kipsiin ja ollu lähellä että en oo leikannu sitä pois. Mutta on pikkurilli vielä kipee nii kai mä nyt kiltisti vaan pidän tän kipsin täs sen 3vk.


Saatiin odottaa aika kauan kutsua Saran koepalaottoon, Mutta se vihdoin tuli pari viikkoa sitten ja meillä on se aika ensi viikon maanantaina. Se tehdään nukutuksessa eli mua taas vähän jännittää ja pelottaa.
Huomattiin eilen kans että Saralle tullu outoa ihottumaa käsivarsille, luultavasti allergia, aurinko tai jtn sen atooppiseen ihoon liittyvää.. Pitää seurailla ja rasvata. 

William on vihdoin päässy korvatulehduskierteestä eroon *kop kop*, ja ilman mitää hoitoa. Meillä oli myös se maitoallergia epäily ja ollaan vähennetty maitoa, josko sitten siitä? Kakka on edelleen kovaa, mutta välillä tulee onneks löysempää. Ihottumaa on edelleen kaulassa ja mahalla, saatiin Aqualan voidetta siihen, auttaa kyllä, mutta koska W kuolaa kun vesiputous niin se ihottuma reagoi ja pahenee. Pitää vaan rasvata ja yrittää pitää kuivana se kaula.



Olen niin iloinen Williamista, koska on niin rauhallinen tapaus<3 Tottakai osaa olla tempperamenttinen ja uhmaa löytyy vähän, mutta tytöt taas aloittivat uhmailun heti 1v täytettyään ja se oli jtn kamalaa, niin william on kyllä todella rauhallinen niihin verrattuna. Mutta William on todella herkkä ja sellanen mamis <3 Onneks, koska viimenen vauva ja sitä saa vielä pitää sylissä ja halailla. 

Ainiin!
Sara ja William pääsee syksyllä samaan päiväkotiin kun Julia, enään ei tarvitse kahteen eri paikkaan kuskailla. 


10.5.2016

Äitienpäivä

Tänä vuonna vietin 5 äitienpäivääni. 
Vietettiin äitienpäivää minun äitini kanssa jo lauantaina ja käytiin siellä kakkukahveilla. Tein tyttöjen kanssa hänelle lahja lapsilta, tiskirätti jossa oli kiva teksti "Maailmassa olet vain mummo, mutta meille olet koko maailma". Ja sit vein hänelle kukan.  Oltiin monta tuntia siellä ja istuttiin koko se aika ulkona terassilla ja lapset sai leikkiä pihalla.





Sunnuntaina lapset ja mieheni herättivät minut aamupalalla sänkyyn ja lahjoilla. Sara ja William oli tehny päiväkodissa jotain kukkia? Sain siis ruukut jossa kasvaa jotain, en vielä tiedä mitä, se jää nähtäväksi jos en vaa tapa niitä ennen sitä :D ja sain myös kortin joka esitti käsilaukkua. Julia oli tehny kortin missä oli kukka ja kuva hänestä. Mieheni osti minulle kukan <3 Muovisen koska oon niin huono noitten oikeitten kanssa.


Käytiin päivällä mun veljen synttärikahveilla ja sitten mentiin mummilaan. Siellä saatiin kaikkea namia ja saatiin kans olla ulkona. Lapset viihty. Sain anopilta myös ruusupuskan. Yritän kaikkeni ettei se kuole :D.

Julia, kummipoika ja Sara <3

Illalla käytiin vielä lasten isoisoäidin luona. 

Oli mukava päivä ja olen niin onnellinen että saan olla äiti. Rakastan mun lapsia ja tekisin mitä vain heidän puolesta.<3



3.5.2016

Glada Vappen!

En ole taaskaan kirjoittanut hetkeen.. Ollaan sairasteltu kaikki vuorotellen, itse makasin viikon sängyn pohjalla kuumeessa, minulla jolla ei koskaa ole kuumetta! Nyt olin oikeasti todella kipeä.
Lapsilla oli kans flunssaa. Kun olimme selittäneet flunssan tuli herra yrjötauti käymään. Ekaks Sara, Sitten Julia ja nyt mieheni. Minä ja William emme ole saanneet sitä, eikä me kyllä sitä halutakkaan! -Muutenkaa en tiedä mistä kirjoittaa tänne, minä olen töissä ja lapset päiväkodissa. Ajattelin nyt kuitenki tulla kirjoittamaan Vappuviikonlopusta.

Perjantaina oli palkkapäivä. Kävin shoppailemassa itselleni vähän uusia juttuja, plus hiusväri. Olen taas brunette. Kävin myös hakemassa uudet lasini.


Lauantaina mulla oli aamuvuoro ja pääsin jo 13. Tulin kotiin. Olin perheeni kanssa siihen asti että aloin laittautua iltaavarten. Olin menossa ulos parin kaverin kanssa.

Ilta oli hauska, kierreltiin kolme eri baaria, ja nähtiin paljon tuttuja. Oli kyllä niiin hauskaa.


Sunnuntaina ei ollu edes krapula :). Mentiin mummolaan juomaa simaa ja syömään munkkeja. Siellä oli myös mun sisarukset poika- ja tyttöystävineen.


Loppusaldo viikonlopusta oli tämä:


Murtunut pikkurilli... 3vk saikkua ja 3vk kipsiä. Oon jo nyt tulos hulluks tän kipsin kanssa.

Hyvää Vappua kaikille lukijoille <3