13.2.2015

Perjantai 13. päivä

Tänään on se kuuluisa epäonnenpäivä (+ se päivä kun äitini sanoo että synnytän, ei vaan siltä tunnu vaikka vähän menkkajomotusta olikin heti aamusta).
Tänään herättiin koko perhe 7 aikaan, syötiin aamupalaa yhdessä, kananmunavoileipiä.
Sitten puettiin päälle ja mentiin puistoon leikkimään ja kävelylle ennenkun tultiin takas sisälle.



















Sitten tultiin kotiin ja Sara oli rättiväsyny ja meni heti päikkäreille.
Mä rupesin tekee lounasta ja Sara heräs kun oltiin syömässä.

Kohta mies lähtee iltavuoroon ja me ruvetaan tyttöjenkaa pakkailemaan heidän tavaroita kasaan kun menevät mummolaan koko vklp. Saadaa miehenkaa viimeisen kerran pitkään aikaa olla ihan kahdestaan ennenku kolmas lapsi syntyy. Siksi olisi nyt vauvan hyvä syntyä kun tytöt hoidossa :D.
En vaan usko että vauva ymmärtää syntyä nyt :D.

Viikonloppuna aion levätä paljon ja siivota ja vain olla (ja ikävöidä tyttöjä, niinku aina tulee tehtyä vaikka odottaa aina että saisi sitä omaa aikaa enemmän).

Hyvää viikonloppua kaikille <3


12.2.2015

Vertauskuvia raskauksista

Ajattelin kerätä kuvia yhteen ja tehdä masukuvapostauksen kaikista raskauksista samoilla viikoilla, aika huonosti on kuvia, kun en ollu Saran ja Juliankaa yhtä aktiivinen, tai en ainakaa hyvin löytäny kuvia Saran raskaudesta ja Juliastakaa ei oo paljoo.
 Mutta tässä tulee muutama vertaiskuva.









Nyt kun mä katon näitä kuvia niin huomaan ison eron tyttö ja poikamasussa. Huomaatteko te?
Ja kyllä se on Julian raskaudesta kasvanu, siis että on ollu isompi toisessa tai kolmannessa raskaudessa :)


Pelottaako synnytys?

Vielä pari päivää sitten olisin voinnut vastata että ei. En oo osannu pelätä, Saran synnytys kun meni niin hyvin että olen ajatellut tämänkin menevän yhtä hyvin ellei paremmin/helpommin.
Julian synnytyshän oli ihan kauhea, epiduraali ei auttanu ja kivut oli jotai ihan hirveetä ja ilokaasusta tuli kauhea olo. Ponnistusvaihe kesti 45min, ei ponnistuttanu yhtään, eli en yhtään ensisynnyttäjänä tienny mitä tehdä ja huusin vaan kivusta. Sillon pelkäsin mennä synnyttää Saraa. Mutta onneks Saran kokemus oli tuhat kertaa parempi ja sen takia jotenki oletan nytkin että menee hyvin.

Mutta tänään iski se pelko! Mitä jos kaikki ei meekkään hyvin? Mitä jos epiduraali ei auta? Mitä jos vauva ei vaan tuu ulos? Mitä jos se on liian iso? Ja sitten se että osaanko lähteä ajoissa sairaalaan? Mullakun on ollut näitä todella kipeitä supistuksia jo monta kertaa ja myös säännöllisiä monta tuntia, enkä siltikään menny sairaalaan. Mites sitten kun on tosi kyseessä ja odotan vaan että ne loppuu ja sitten vauva syntyykin jo kotona? Mitä jos kaikki ei mee niinku odotan sen menevän?
Täällä mä oon kaikille selittäny miten synnytys joo sattuu, mutta ei sitä tarvitse pelätä ja nyt pelkään ite. Varmaan lähestyvä laskettu päivä pistää pelkäämään?!

Nyt on aika moni jo sanonu mulle että eläämme jännittävää aikaa kun lähtö voi tulla millon vain. Sitäkää en oo osannu ottaa tosissaa, kunnes tänään tokasin miehelle, että nehän on oikeassa!!! Lähtö voi tulla milloin vain.. nyt, ens viikolla vai vasta 3 viikon päästä. En oo ainakaa osannu pelätä että syntyy ennen laskettua päivää koska tytötkin syntyneet rv 40+. Niin miksi tämä nyt ennen sitä syntyisi?
Mutta miksi ei? Kolmas synnytys pienen ajan sisällä - ollut kovia supistuksia - vauva tosi alhaalla - maha jo niin iso (Niin varmaan vauva myös). Niin tottakai se voi tulla millon vain.
Monet veikkaa vauvan syntyvän tällä viikolla. :D En tiedä miksi? Itse ainakaa usko että syntyy.Aikaisintaan ensi viikon puolella ja viimeistään käynnistyksellä rv 42+ :D.
Ei voi koskaan tietää, sen näkee sitten.. ja sehän se ärsyttävintä tässä koko hommassa onki, kun ei voi tietää.. ei voi hankkia lapsenvahtia valmiiksi tytöille tai mitäään. Ei voi tietää että joudunko soittamaan miehen kotiin kesken työpäivää.

Tiedän vain sen että pelottaa ihan sikana..

Julia vastasyntyneenä <3

Sara vastasyntyneenä <3


11.2.2015

Neuvolakuulumiset: 38+1

Tänään oli ylimääräinen neuvolakäynti kun sf-mitta oli niin korkea viime viikolla.
TÄSTÄ pääset siihen postaukseen.

Rv: 38+1 (36+6)
Painoa viikossa: +311g (+54g)
RR: 118/71 (118/74)
Proteiini pissassa: +1 (+2)
RT (RT)
Vauvan syke: +130 (+140)
Liikkeet: ++ (++)
Sf-mitta: 38 (38)

Sf-mitta ei ole siis kasvannut viime viikosta, eli neuvolantäti ei ollut huolissaan nyt. Eli en tarvinnu lähetettä painoarvioon. Kerroin noista lonkkakivusta joita oli, ja hän epäili ekaks että vauva olisi kääntynyt. Kun kokeili mahaa, ei meinanny löytää päätä ja mietti että onkohan vauva poikittain mahassa nyt, mutta sitten oli aika varma että pää on alhaalla. Otti vielä toisen neuvolatädin sinne kokeilemaan mahaa, ja hän sanoi että on vauvan pää hyvin alhaalla, kuulemma voi synnytys alkaa milloin vain, uskoi jopa että ennen laskettua päivää (Itse en usko ennenku näen). Sanoi kans että kaunis maha ja hyvä koko, ja kysyi että minkä painoinen edellinen oli ja sanoin että 3,2kg, sillon hän vähän hämmentyi, tai oli sellanen outo, eli hänen ilmeestä päätellen tämä vauva on jo nyt sen kokonen tai jopa isompi, rupes pelottaa!! Mutta eihän 3,2kg ole edes vielä iso. Mutta olen kuitenki 100% varma että tämä vauva tulee olemaan isompi syntyessää kun isosiskonsa.

Nyt maha on todella kipee ja vihloo ja supistelee vähän kun neuvolantädit paineli niin paljon. Oon varmaan ihan loppu koko loppupäivän. Onneks Julia pk:ssa ja Sara nukkuu nyt päikkärit. Saa vähän huilia ennenku hulabaloo alkaa taas tässä talossa. :D

Seuraava neuvola on laskettuna päivänä. Saa nähä pääsenkö sinne vai en :D


10.2.2015

Piparkakkuja Helmikuussa

Mä löysin tänään meidän pakastimessa piparkakkutaikinaa ja päätin että tänää leivotaan tyttöjenkaa piparkakkuja, kaikille tekemistä ja mammalle herkkuja illaksi (Mulla joku pakkomielle saada syödä jtn iltaisin kun tytöt menneet nukkumaan) ja tottakai tytöillekin herkkuja :D.






Tämä tyttö vain söi taikinaa :D


Niistä tuli tosi maukkauta <3
Sara ei osannu leipoo ja halus vaan syödä taikinaa, ja sen takia Juliakin halus syödä, yritin selittää että vähän voi maistaa mutta että jos syö liikaa niin tulee pipi masu. Onneks saatiin sentään ees jtn pipareitakin :D 

Nyt tytöt nukkuu ja mä juon teetä ja syön pipareita. Kohta alan varmaan kattoo taas pieniä ihmeitä niinkun eilenki :D Synnytyshuudot + vauvan huudot pistää masun supistamaan ;D





Raskausviikko 39.

Eli tänään 38+0, ENÄÄN 2 viikkoa laskettuun, enintään korkeintaan noin 4 viikkoo jäljellä olla raskaana. Vaikka nyt tuntuu että oon raskaana vielä ensikin vuonna, niin en siltikään usko että menee montaa päivää yli, just koska tytöt syntyneet 40+4 ja 40+1, luulen että koska 40+0 on nyt tiistai niin tämä vauva syntyy sillä viikolla. Saa nähä. Nyt näin ei tapahdu koska oletan niin :D.


Ihan uskomatonta että on niin vähän aikaa jäljellä kunnes tapaamme vauvamme <3
Saan tietää että kuka se oikein potkii mammaa sisäpuolelta. Haluun niin tietää minkä näköinen poika on. Olisko hänessä jtn mua? Vaiko isää?

Kirjoitin tuossa postauksen missä kerroin/valitin kipua. Se ei sitten enään tullu takas. Ja seuraavan yön nukuin paremmin kun koskaan, pystyin kääntää kylkee ilman ähkimistä ja puhkemista ja jopa nopeasti. Siihen ei menny se puol tuntii. Seuraavana päivänä olo oli parempi kun koskaan, melkein jo unohdin olevani raskaana. Ehkä vauva meni parempaan asentoon? :)
Sen jälkeen on muutenki ollu todella hyvä olo. Ihan kun ei olis raskaana. Välillä tullu iltasin muutama kipee supistus, muttai ei muita kipuja.

Epäilin tässä yks päivä että multa tihkuis vettä, koska jotain todella vetistä tihku kokoajan, ja tein jopa paperitestin, eli laitoin kolme paperia alushousuihin ja se neste läpäisi kaikki ne. Silti en uskaltanu uskoa että kyseessä oli lapsivesi, vaan ennemmin vetinen valkovuoto, se kun muuttaa muotoaan vetisemmäksi loppuraskaudessa.
Samana päivänä illalla sitten tuli kourallinen limaa paperiin, epäilen että limatulppa, vaikka tyttöjenkaa se on ollut kiinteempi lima, nyt oli aika vetinen, mut oon googlettanu että voi myös olla vetinen.
Seuraavana päivänä tuli taas saman verran. Sen jälkeen ei oo tullu. Ton takia mun äiti epäilee että vauva syntyy tämän viikon aikana :D. Itse en usko. Mut eihän sitä koskaan tiedä ;).


Onneks tohon kokoon ei tarvii luottaa :D Koska tytöt painaneet 3230g ja 3200g viikolla 40+. Ja sarakin oli vain 47cm pitkä. Mutta eihän sitä koskaan tiedää minkä kokonen tää vauva on. Huomenna mulla on taas neuvola jossa katotaan se sf mitta että onko edelleen iso ja onko syytä laittaa painoarvioon. Toivottavasti ei oo suuri mutta voisin mä silti painoarvioon mennä ;D.

Tuun hulluks tämän vauvakuumeen kanssa <3 Oon mukana fb:eessä sellasessa vauvaryhmässä missä kaikilla LA Helmikuussa, niin monet jo on saannu siellä vauvansa <3 ja melkein joka päivä poksuu lisää mahoja ja vauvoja syntyy <3 Ne on niiiiiin ihanan pieniä ja suloisia. 
Miten voikaan olla näin kauhea ikävä vauvaa jota ei ole edes tavannu? Haluan vain hänet syliin ja pussata ja halata <3 Enkä koskaan päästää irti <3 Rakastan häntä nyt jo niiiiin paljon että melkein sattuu.

Tuun vielä huomenna kertomaan neuvolakuulumisia. :)


7.2.2015

Kuvia viime viikoilta

Oon huomannu etten tee kuulumispostauksia enää yhtä paljon kun ennen vaikka nimenomaan haluan että tämä blogi olisi täynnä niitä. Nyt täällä vaan on raskausjuttuja enimmäkseen. Ehkä niitä tulee sit taas kun vauva on syntyny :) Meidän päivä - postausta on kans ollu tarkotus tehä tässä jo joka päivä, mutta tajuan vasta keskellä päivää että ainiiin, piti ottaa kuvia, niin sekin sen takia jäänny. 
Eli kaiken tämän pistän raskauden piikkiin. :D Onneks sekin kohta ohi :D

Mutta kuvia löytyy viikkojen takaa, eli ajattelin niitä laittaa tähän teille.

Pikkuveljelle vaatteita


Sara rakentaa :)

Karkkiii <3


NAM!

Laskiaispulla

Sarakin sai laskiaispullaa

Ja mies :D mistäköhän lapset oppineet sotkemisen? :D

Mummo osti kirpparilta Saralle muumihousut <3

Tilasin pikkuveljelle tuttinauhan <3

<3 Kissat <3



Jätskiii <3

Tytöt kylpemässä


Mun mies <3

Äiti tuli hakee Saran hoitoon päiväksi ja toi mulle herkkuja <3

Iloinen Julia



Mun rakkaat <3 Sara nukahti isin syliin ja melkein Julia kans.

Tällaista meillä :)