Eilen Julian kuume jatkui, ja minä soitin päivystykseen, ja siellä sanoivat että minun kannattaa ostaa vielä buranaa ja että annan paracetamolia JA buranaa. Annettiin sitten vähän ennen kun mun oli pakko lähteä iltavuoroon.. Tekstailin miehenkaa illalla ja Julia oli voinnu paremmin ja leikkiny jne :). Ihanaa!
Iltaa myöten tuli taas kuume takas.. ja mies yritti siinä 00:00 aikaan antaa lääkettä mutta sitten Julia oksens kaaressa kaiken ulos :( Nukahti sen jälkeen sitten meijän sänkyyn.
Minä olin kotona iltavuorosta vähän 00:30 jälkeen.
Mentiin nukkumaan 1 aikaa, minä ja Julia meijän sängys ja mies sohvalla.. 4 asti Julia heräs varmaa 5 minuutin välein, tuntu silt etten ehtiny edes nukahtaa.. 4 aikaan sitten menin herättää miehen ja kysyin että voidaanko vaihtaa? Onneks hänelle sopi, nukahdin heti kun sain pääs tyynyyn.
Mies herätti mut ennen 6 ja sanoi että Julia on tulikuuma.. (Meillä oli ollu ikkuna auki melkein koko yön)
Nousin ylös ja hain lääkkeen ja kun laitettiin valot päälle, huomattiin että Julian silmät ei näkyny kunnolla, ne oli jotenkin siellä ylhäällä ja liikku kokoajan ja sillee pyöri oudosti :( Ja sitten huomattiin että Julia kourusteli... Mentiin molemmat aika panikkiin.. Ja ei tiedetty mitä tehä.. mies otti Julian syliin minä soitin hätänumeroon.. hän neuvoi rauhallisesti minulle että mitä pitää tehä mm että miehen pitää mennä Juliankaa ikkunan eteen seisomaan että hän on kylmässä.. Sitten hän hälytti ambulanssin meille.. Sillä aikaa kun odotin soitin äidilleni paniikissa ja kerroin kaiken, hänkin yritti rauhottaa että se ei ole hengenvaarallista.
Kun lopetin puhelimen äitini kanssa kuulin että Julia nauraa, menin mieheni ja Julian luokse ja ei hän naurannut, hän oli vaan niin sekasin, ja silmät liikku edelleen ihan oudosti :(.
Itkin vaan kun olin niin paniikissa tästä..
Ambulanssi tuli aika nopeasti ja he veivät heti Julian pihalle kylmään. Ja sanoivat että yksi meistä voi tulla ambulanssin kyydillä mukaan. Minä menin sitten ja mieheni tuli perässä omalla autolla.
Ambulanssissa ne antoivat Julialle supon joka auttaa kouristukseen.
Julialla oli ambulansissa melkein 40 astet kuumetta
Huomas kyllä että Julialla oli todella kuuma, koska hän ei mitenkää välittäny siitä että oli ulkona tai kylmässä ambulanssissa ilman vaatteita. Sairaalaan kun tultiin päästiin yhteen huoneeseen, ja ne antoivat Julialle viel suun kautta lääkettä Ja sitten otettiin erillaisia kokeita..
Jouduttiin pari tuntia odottamaan vastauksia. Kaikki näytti olevan hyvin paitsi tulehdusarvot olivat 42. Eli vähän korkeampi (normi alle 10).
Sitten halusivat vielä pissanäytteen, se oli vaikea saada kun Julia ei juonnu mitään niin ei myös pissannu. Ja eka näyte näytti että siellä olisi ollut jotain, mutta ottivat uuden ja se oli puhdas.
Päivällä kuume oli laskenu 36,6 mikä oli ihanaa ja Julia jaksoi jopa leikkia ja hymyillä.
Oltiin vielä 1 aikaa päivällä siellä, ja tänään oli serkun tytön ristiäiset, niin mä ajattelin että mies pärjää varmasti hetken Julian kanssa sairaalassa kun mä käyn nopeasti siellä ristiäisissä.
Tyttö sai nimekseen Cecilia Maria Elisabeth <3
SEn jälkeen kun Cecilia oli saannut nimensä soitin miehelleni ja hän kertoi että olivat päässet kotiin ja oli siis matkalla kotiin. Mikä oli todella ihana uutinen <3
Tulin sitten ristiäisten jälkeen kotiin, ja Julia nukkui. Mies meni apteekkiin hakemaan Julian lääkkeet ja mä ajattelin että voisin ottaa päikkärit kun en ole 3vrk nukkunu kunnolla, eli tuntuu ihan kun olisi kuumetta kun olen niin väsyny. :/ Mut en ehtiny nukahtaa niin Julia heräs, ja siitä hetken päästä mieheni tuli takas. Hän oli ostanu meille myös karkkii :))
Annettiin Julialle lääkettä kun alkoi tuntumaan kuumalta taas. Ja nyt hän taas nukkuu. On nukkunu melkeen koko päivän, mutta en ihmettele kun ei hänkään ole kunnolla nukkunu 3vrk.
Toivottavasti saadaan kaikki nukkua koko yön kunnolla.
Ollu pitkä ja rankka päivä takana.. ja tekis mieli kömpiä sänkyyn.
Saatiin muuten resepti kans kouristuslääkkeeseen eli nyt meil on niitä valmiina kotona että jos joskus tulee uudestaan, niin annetaan heti sellanen, ja jos ei auta niin sit pitää taas soittaa hätäkeskukseen.
Toivottavasti emme enää ikinä koe samanlaista.
Enkä toivo kenellekkään muullekkaan tällästa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista <3