Miten Sara voi?

Ollaan nyt oltu kotona n. 2viikkoa, ollaa selvitty niin että ollaa pystytty olemaan kotona, eikä tarvittu suonen sisäisiä lääkkeitä kuumeen takia tai muun. Viime viikolla Saralle kyllä nousi kuume, 37,8. Raja on 38 että pitää lähtee sairaalaan. Annoin Saralle panadolia ja laitoin nukkuu ja aamulla heräsi ilman kuumetta, sen jälkeen noussu välillä pieni lämpö. Suuhun ilmestyi aika paljon aftoja ja Sara vaan itki kivusta melkee kokoajan eikä voinnu syödä mitään. Kävikö kyllä sääliks pientä. Pahin kesti onneks vain pari päivää. Vähän nuhaa on nyt ollu ja tukkosuus, ja eilen heräs käheellä äänellä. Ottivat eilen räkäkokeen kun mies kävi Sarankaa verikokeissa. En ole vielä saannut vastauksia. Toivottavasti ei nyt mitään kun seuraavat hoidot alkaa perjantaina.

Seuraavan hoidon jälkeen otetaa myös kokovartalomagneetti, ollaan sillon puolessa välissä koko tätä hoitoa.

Sara voi kuitenki olosuhteisiin nähden hyvin ja jaksaa leikkiä ja riehua.

Ollut todella huono omatunto kun en ole kirjoittanut, mutta ei ole vain ollut aikaa. Ja nytkin tulin vaan nopeasti kertomaan. Yritän aktivoitua paremmin tästä lähtien.

Bad mom, Koska... Blogihaaste!

Tunnustan teille, Miksi olen bad mom.

• Lapseni syövät yleensä aamupalansa olohuoneessa sohvalla samalla kun katsovat lastenohjelmia, Koska olen aamuisin todella laiska, väsynyt ja tarviin aikaa herätä.
• Vihaan keittää puuroa, eli sitä emme usein syö aamupalaksi. Mutta joskus olen pirteä aamuisin ja sillon jaksan tehdä vaikka hotelliaamiaisen.
• En harjoittele kaikenlaista yhtä paljon nuorimman kanssa kuten tein ekan kanssa.
• Unohdan usein katsoa lasten reput että onko vaihtovaatteita tarpeeksi, ja saan kuulla sitten päiväkoti henkilökunnalta että tolla ei ollu tota jne.
• Ulkoilen liian vähän lasten kanssa, koska vihaan olla yksin puistossa, mielummin teen sen lasten isän kanssa yhdessä. Eli ulkoilemme enemmän iltapäivällä kun aamupäivällä.
• Unohdan usein antamaan D-vitamiinit.
• Hermostun liian helposti ja menetän hermoni.
• En askartele lasteni kanssa koska vihaan sitä.
• Annan lapseni syödä karkkia ja juoda mehua.
• Annan nykyään liian helposti periks, Koska en jaksa kuunnella huutoa.
• Menen muutenki yleensä sieltä mistä aita on matalin.
• Meidän koti ei ole aina siisti.
• Joskus syödään ranskalaisia ja nakkeja ruoaksi.
• Voivat myös saada nakkeja jos kiukuttelevat ja ruoka ei ole vielä valmis.
• Meillä ei syödä paljon kasviksia, koska en ite tykkää, mutta salaattia, kurkkua ja tomaattia senkin edestä. Saavat päiväkodissa sitten sitä mitä eivät kotona.
• Hernekeittoa eivät todellakaan saa täällä kotona, en voi sietää sen makua tai hajua.

Tossa nyt oli jotain. Lista miksi olen hyvä äiti on onneksi pitempi.
Mutta tässä on teille lohdutus että ette ole ainoot jos teillä löytyy jtn samaa minun listastani.

Haastan kaikki äidit tekemään tämän myös. Mulle saa linkata sitten oman listan että pääsen lukemaan.

Haluan vielä sanoa että leffa Bad moms on todella hyvä ja suosittelen menemään katsomaan! :)

Normaali arki?

Meidän arki on kaikkea muuta kun normaali. Jos näin voi sanoa?
Kun Sara on kotona, täällä ei saa vierailla lapsiperheitä missä paljon lapsia, korkeintaan yksi lapsi lisää meidän lapsien jälkeen. Meidän tuttavapiirissä on tasan yksi perhe jolla on vain yksi lapsi, Kaikilla muilla kaks tai enemmän.
Aina kun tulemme ulkoota sisälle niin pesemme ja desinfioimme kädet. KAIKKI, myös vieraat.
Sara ei saa missään nimessä juoda/syödä samasta kun joku muu. Eikä mielellään pussailla muita. Ei saisi oikeasti meitä vanhempiakaan, mutta lääkäri ei kuitenkaa kieltäny sitä koska lapsi tarvitsee meidän rakkautta.
Sitten joudun vahtimaan vielä tarkemmin ettei Sara ota Williamin tuttia. Sara kun on kiintynyt tuttiin niin että sitä ei saa ottaa ollenkaan pois, Ja jos ottaa niin hän ottaa Williamin jos löytää.
Keittelen tutteja usein!

Sara saa onneks puistoilla ja olla ulkona. Mutta ei saa mennä mihinkään perhekahviloihin, mikä nyt vähän surettaa kun ollaa kotona nyt aika kauan kuitenkin. Sara ei paljon näe muita kavereita, sisaruksiaan vaan. Ja joutuu kuuntelemaan miten kivaa Julialla on ollu päiväkodissa kavereittensa kanssa.
Julia ja William ovat siis jatkaneet päiväkotia, just koska meillä on sairaalajaksot, ja joka päivälle on varattu päiväkotipäivä, jos Sara joutuisikin jostai syystä sairaalaan. Mutta toki pidän niitä kotona kun itse olemme Sarankaa kotona, Paitsi sillon kun menemme Sarankaa verikokeisiin.
Julia kyllä kotipäivinä itkeekin vaan päiväkodin perään. Williamkin onneks viihtyy.

Sitten vietämme Sarankaa myös niitä kahdestaanpäiviä. Kuten tänään. Niin sain myös siivottua ja laatuaikaa prinsessani kanssa.
Ja tekee hyvää myös siskoksilleen olla erossa, koska kotona noi vaan tappelee aamusta iltaan. Päiväkotipäivinä ne tappelee iltapäivästä iltaan. :D

Sara ei myöskään saa mennä kauppaan, ja ennen me tehtiin kauppareissut aina koko perhe yhdessä. Semmonen ei enää käy. Saraa harmittaa, mutta ymmärtää. Tietää että sieltä saa pöpöjä.
Saralta jää myös 3v neuvola väliin, mutta juteltiin jo siellä että voi tulla sitten kun on terve. Painot ja pituuden tiedän kuitenkin.

(Sara 2v10kk painaa 13,8kg ja on 88cm pitkä.)

Jos mulla on menoa itse tai muitten lasten kanssa, niin joudun yrittää saada Saralle lapsenvahtia kotiimme.

Saran sairaalajaksot on haasteellisia, miehellä pitkät työpäivät, mutta yrittää saada vapaata pari päivää että pystyy osallistumaan, muuten mummi ja mummo auttavat, joko tulevat iltapäivällä sairaalaan Sarankaa että pääsen hakee muut lapset päiväkodista tai sitten hakevat muut lapset ja ovat heidän kanssa siihen asti että mä tai isä tulee kotiin.

Onhan tämä vaikeeta nyt, mutta silti niin pieni aika meidän elämässä loppujen lopuksi, jos Sara siis vaan tervehtyy aikatauluissa ja kokonaa. Että kaikki siis menee niinku pitää.

Toinen sairaalahoitojakso

Perjantaina Saralla alko toinen sytostaattihoitojakso. 

Sai ensimmäisen annoksen jo heti perjantai päivänä, kuten myös kortisonia, pissattavialääkkeitä, kipulääkkeitä ja rakonsuojauslääkkeitä ja vaikka mitä muuta mitä kuuluu tähän. 

Sara onneks viihtyy tosi hyvin sairaalassa ja tykkää hoitajista. Sara innoissaan auttaa hoitajia kun ottavat häneltä verinäytteitä, verenpainetta tai lämmön. 

Sara ei vielä niin hyvin puhu suomea, mutta oppii kokoajan lisää ja on halua oppia. Innoissaan selittää suomenkielisiä sanoja hoitajille. Mutta hoitajat onneks myös yrittävät puhua ruotsia Saralle.

Perjantaina Saralla oli vaikeuksia saada unta ja valitti mahaansa, illalla sitten oksensi. Nukahti onneks sitten heti sen jälkeen. Aloin pelkäämään että nytkö pahoivointi ja oksentelu alkaa, mutta ei ole onneksi sen jälkeen oksentanu tai valittanu mahaansa. Mutta Sara kyllä syö todella huonosti sairaalassa. Eilen olisi halunnut nakkeja eli tänään menen ostamaan hänelle nakkeja.

Ollaan oltu vuorotellen siellä mieheni kanssa. Vaihdetaan vuoroa iltapäivällä.

Saran olisi tarkoitus päästä kotiin keskiviikkona eli peukut pystyyn että kaikki menee hyvin. 

Sara on edelleen virkeä, iloinen ja reipas. Hoitaja sanoikin minulle eilen että on hyvä asia että hän on näin virkee. Jotkut ovat ihan väsyneitä ja nukkuvat vaan ja jotkut taas virkeitä kuten Sara. Onneks näin. Auttaa meitä vanhempiakin jaksamaan.

Olen nyt yrittäny päivittää snapchattia enemmän ja näet myös meitä sairaalassa. Eli seuraa meitä siellä

helmissa

William 1,5v

Meidän vauva ei oo enään niin vauva.

5 päivää sitten hän täytti jo 1,5v ja eilen käytiin hänen kanssa neuvolassa.

Mitat: (suluissa 1v mitat)

12,1kg (10,7kg)

82 cm (76cm)

Pää: 49cm (47,8cm)

Neuvolakorttiin kirjoitettiin:

"Kasvaa hyvin. Iänmukainen kehitys. Sydän, keuhkot, vatsa ok. Ihottumaa käsissä ja poskissa. 

Ja jtn muuta mistä en saa selvää?"

Sai myös mpr rokotteen. Vähän itki mutta nopeasti se oli ohi. Hyvin osas rakentaa palikoilla ja hienosti antoi lääkärin tutkia, nauro vaa kun lääkäri kutitti palleja.

Kuten sanoin jo edellisessä postauksessa niin William on ihan eri maata siskojensa kanssa. William on aina ollu rauhallinen, helppo ja tyytyväinen ja on edelleen, ei pahempaa uhmaakan ole. Tietenkin joskus suuttuu ja heittäytyy sun muuta, Mutta nääki johtuu yleensä siitä että on väsy tai nälkä.

Rakastaa kuorma-autoja ja autoja. Leikkii niillä usein, tykkää myös katsoa tv:eetä ja on aina tosi keskittyneesti katsonutkin ohjelmia. 

Syö hyvin ja itse ja kun on valmis antaa lautasen minulle ja sanoo tack tack. 

Kävelee ulkona itse, eri asia tuleeko samaan suuntaan kun me muut.

Sillonku pitää lähtee ulos ja pukee päälle niin hän juoksee toiseen suuntaan. ei vaa tykkää siitä. Sitten kun saa hänet kiinni niin ei ole ongelmia pukea häntä, mutta vain se että pitää se tehdä. 

William on äskettäin muuttanut samaan huoneeseen tyttöjen kanssa ja hetki sitten rupesi myös nukkumaan kokonaisia öitä. Ihanaa! Vielä kyllä haluaa maitoa ennen nukkumaanmenoa.

William ei vielä montaa sanaa sano, matkii kyllä paljon mutta ei jää niitä sanoja käyttämään.

Sanoja mitä nyt käyttää on: Tack tack, mamma, pappa, Juujiaa, där, akta, haua, kissa, bibi (beibi).

Noi nyt tuli mieleen.

William ei myöskään osaa näyttää kun kysyy että missä jokin asia on. Ainoa on lamppu. Mut mitään muuta ei. Lääkäri ei kuitenkaa ollut huolissaan. Onneks.

Lääkäri soitti tänään Saran virusvastauksia, Toinen virus on edelleen positiivinen mutta koska ei ole flunssaa niin voidaa aloittaa huomenna hoidot. :)

Tyttölapsen ja poikalapsen ero

Aika usein verrataan tyttöjä ja poikia, kumpi sukupuoli on isompi, rauhallisempi vai villimpi?

Sitä sanotaan usein että poikalapset ovat isompia kun tyttölapset. Meillä tuo piti paikkaansa, William syntyi ennen laskettua päivää ja oli isompi kun tytöt syntyessää vaikka syntyivät lasketun ajan jälkeen. 

Pojat ovat tyttöjä rauhallisempia, Pätee myös meillä. Julia ei ole koskaan ollut rauhallinen, Sara oli siihen asti että täytti vuoden. Molempien tyttöjen uhmat alkoivat heti ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen. William on nyt 1,5v eikä ole vieläkään, toki hän saa känkkis kohtauksia, mutta useimmiten on rauhallinen ja tyyni, leikkii hiljaa yksikseen ja vain on. Eli siis allekirjoitan ainakin vielä sen että pojat on rauhallisempia. Kaverin poika on myös aina ollut todella rauhallinen meidän tyttöihin verrattuna.

Sitten taas tytöt oli jäljessä noitten konttaamisten ja ylösnousemisen kanssa, tässä taas William nopeampi. Mutta tytöt lähti kävelee 11kk-1v iässä kun William oli taas jo yli 1v1kk. 

Tytöt puhuivat 1vuoden iässä monta sanaa kun taas W puhuu edelleen vaan muutamia sanoja. Matkii paljon sanoja, mutta ei usein jää niitä käyttämään.

Nukkumisessa ollut vähän samaa. Sara nukkui alusta asti kokonaisia öitä, sen jälkeen herännyt öisin jos ollut hampaita tai muuta kipua. Julia ja William alkoivat nukkumaan kokonaisiä öitä 1,5v ikäisinä.

Kaikki lapset olleet kiinnostuneita autoista, trakoreista ja kuorma-autoista. Sara eniten leikkiny nukeilla.

Tytöt ovat olleet enemmän ujoja, William ei kertaakaan vielä.

Minkälaisia eroja te ootte huomannu teidän lapsissa?

Kaunein laulu

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3