Normaali arki?

Meidän arki on kaikkea muuta kun normaali. Jos näin voi sanoa?
Kun Sara on kotona, täällä ei saa vierailla lapsiperheitä missä paljon lapsia, korkeintaan yksi lapsi lisää meidän lapsien jälkeen. Meidän tuttavapiirissä on tasan yksi perhe jolla on vain yksi lapsi, Kaikilla muilla kaks tai enemmän.
Aina kun tulemme ulkoota sisälle niin pesemme ja desinfioimme kädet. KAIKKI, myös vieraat.
Sara ei saa missään nimessä juoda/syödä samasta kun joku muu. Eikä mielellään pussailla muita. Ei saisi oikeasti meitä vanhempiakaan, mutta lääkäri ei kuitenkaa kieltäny sitä koska lapsi tarvitsee meidän rakkautta.
Sitten joudun vahtimaan vielä tarkemmin ettei Sara ota Williamin tuttia. Sara kun on kiintynyt tuttiin niin että sitä ei saa ottaa ollenkaan pois, Ja jos ottaa niin hän ottaa Williamin jos löytää.
Keittelen tutteja usein!

Sara saa onneks puistoilla ja olla ulkona. Mutta ei saa mennä mihinkään perhekahviloihin, mikä nyt vähän surettaa kun ollaa kotona nyt aika kauan kuitenkin. Sara ei paljon näe muita kavereita, sisaruksiaan vaan. Ja joutuu kuuntelemaan miten kivaa Julialla on ollu päiväkodissa kavereittensa kanssa.
Julia ja William ovat siis jatkaneet päiväkotia, just koska meillä on sairaalajaksot, ja joka päivälle on varattu päiväkotipäivä, jos Sara joutuisikin jostai syystä sairaalaan. Mutta toki pidän niitä kotona kun itse olemme Sarankaa kotona, Paitsi sillon kun menemme Sarankaa verikokeisiin.
Julia kyllä kotipäivinä itkeekin vaan päiväkodin perään. Williamkin onneks viihtyy.

Sitten vietämme Sarankaa myös niitä kahdestaanpäiviä. Kuten tänään. Niin sain myös siivottua ja laatuaikaa prinsessani kanssa.
Ja tekee hyvää myös siskoksilleen olla erossa, koska kotona noi vaan tappelee aamusta iltaan. Päiväkotipäivinä ne tappelee iltapäivästä iltaan. :D

Sara ei myöskään saa mennä kauppaan, ja ennen me tehtiin kauppareissut aina koko perhe yhdessä. Semmonen ei enää käy. Saraa harmittaa, mutta ymmärtää. Tietää että sieltä saa pöpöjä.
Saralta jää myös 3v neuvola väliin, mutta juteltiin jo siellä että voi tulla sitten kun on terve. Painot ja pituuden tiedän kuitenkin.

(Sara 2v10kk painaa 13,8kg ja on 88cm pitkä.)

Jos mulla on menoa itse tai muitten lasten kanssa, niin joudun yrittää saada Saralle lapsenvahtia kotiimme.

Saran sairaalajaksot on haasteellisia, miehellä pitkät työpäivät, mutta yrittää saada vapaata pari päivää että pystyy osallistumaan, muuten mummi ja mummo auttavat, joko tulevat iltapäivällä sairaalaan Sarankaa että pääsen hakee muut lapset päiväkodista tai sitten hakevat muut lapset ja ovat heidän kanssa siihen asti että mä tai isä tulee kotiin.

Onhan tämä vaikeeta nyt, mutta silti niin pieni aika meidän elämässä loppujen lopuksi, jos Sara siis vaan tervehtyy aikatauluissa ja kokonaa. Että kaikki siis menee niinku pitää.