Meillepäin piti lääkärin soittaa viime viikolla Saran vastauksista, magnetista ja pet-tutkimuksesta. Viikko jolloin saisimme tietää että onko tyttäremme vihdoin terve, vai joudutaanko hoitoja vielä jatkaa. No, Torstai iltapäivällä soitin sinnepäin kun ei sieltä kuulunu mitään ja hoitaja kenen kanssa puhuin ei osannu sanoa oikein mitää ja sanoi sitten että jättää viestin lääkärille että odotan soittoa. Sitten tuli pyhä ja viikonloppu.
Maanantaina soitin sitten taas sinnepäin, ja vihdoin sain puhelimeen hoitajan joka kertoi minulle vastaukset, Magneettikuva oli hyvä niinkuin myös pet-tutkimus ja sydämen ultra. Eli kaikki on hyvin ja patit poissa!!! Itkin onnesta! Pussasin ja halasin Saraa niin kovaa!
Kutsuin äitini ja siskoni mieheineen kakkukahville, koska pitihän tätä juhlia! Ja kerroin koko maailmalle heti hyvät uutiset! Kaikille tuli hyvä mieli ja onnitteli Saraa.
Ei mikään syöpä meidän tyttöä kaada.
Meillä on lääkäriaika Helmikuun alussa jolloin lääkäri kertoo tarkemmin näistä ja sitten varataa aika laskimokatetrinpoistoon.
Monet luulee että Sara palaa nyt heti päiväkotiin ja minä töihin. Mut ei se ihan niin mene. Saralla ei ole vastustuskykyä ollenkaan, eli menee vielä hetki. En usko että ennen kesää ainakaa.
