31.7.2016

Saako uhmasta valittaa kun toinen sairastaa syöpää?

Luin yhdestä blogista kun yksi äiti valitteli miten menettää hermonsa lapseensa joka on kauheassa uhmaiässä. Samassa postauksessa totesi ettei saisi valittaa sellaisesta kun muut käy läpi paljon vakavempia asioita, kuten syöpää. 
Itse en todellakaan lukenut postausta siinä mielessä että miten tuo kehtaa valittaa jostain uhmasta! Vaan ymmärrän hänen tuskaansa. Uhma on kyllä kauheaa. Kerroin hänelle että ei minua haittaa hänen valitus, eikä hän tarvitse sitä verrata syöpään. Kaikilla meillä on omat murheemme. Meillä suurin murhe on syöpä, mutta en silti väitä ettenkö minä menettäisi hermoja esikoiseen jolla uhma taas nousu todella pahaksi. Hän valittaa kaikesta, vaatteista, ruoista ja tekemisistä. 
En ole miettiny edes asiaa niin että en saisi menettää hermojani häneen koska meillä on pahempaakin kestävää tällä hetkellä. 
Tarkottaako tämä meidän tilanne sitä etten saisi valittaa uhmasta nyt?
Vaikka pakko myöntää että luulen että Julian uhma johtuu myös siitä että hänellä on ikävä Saraa eikä oikein ymmärrä tätä tilannetta. En siltikää voi mitään sille että olen syntynyt lyhyellä pinnalla.
Julia on kans todella herkkä, oli jo ennenku Sara joutu sairaalaan, jokin hänen ikään liittyvää sanoisin. 
Tällä postauksella kuitenkin tarkotan sitä että minun puolesta saa todellaki valittaa omista "pikkujutuista" vaikka me käydään läpi paljon pahempaa.

Mutta toki joskus oon sillä tuulella että mietin että miten ihmeessä toi voi valittaa tollasesta kun maailmassa on paljon pahempaakin.  Ja tämä pätee minuun itseenikin. Miten kehtaan menettää hermoja jostai uhmasta kun toinen lapsista taistelee syöpää vastaan.




6 kommenttia:

  1. Mä ajattelen asian niin, että aina on joku jolla menee huonommin. Sillä perusteella omasta elämästä ei saisi löytää mitään negatiivista. Rakastan meidän kaksivuotiasta uhmatuhmaa, mutta samalla toi tyyppi ottaa välillä niin paljon pattiin.

    Musta sun on ihan turha tuntea syyllisyyttä siitä, jos uhmaikäisen tahto toisinaan harmittaa. Ei se ole Saralta pois. Tsemppiä sinne molempiin "taistoihin" ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se olekkaan pois Saralta :) Miksi pitäisikään muut huolet suljea pois vaan siksi että on isompiki murhe.
      Monet ajattelee noin ku sinä, että jollain menee viel huonommin. Mut ei sun tarvitse silleen ajatella :)

      Poista
  2. Esikoinen käsittelee asioita oman ikänsä mukaan ja reagoi ikävään ja huoleenkin kiukuttelemalla. Juttele asioista tytölle, että on oknikävöidä ym.
    Iso kriisi sairaus on joka tapauksessa.Olisi hyvä, jos sairaalassa olisi apua tarjolla myös läheisille. Voimia :) t Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutellaa päivittäin monta kertaa Julian kanssa tästä kaikesta <3
      Olen myös näyttäny kuvia Sarasta sairaalasta että olisi helpompaa ymmärtää että hän on pipi.
      Outoa on että kukaan sairaalassa ei ole kertaakaan kysynyt miten me vanhemmat voidaa?!

      Poista
    2. Tuo ettei sairaalassa kysytä vanhempien vointia voi johtua monesta asiasta. Tylsää, mutta usein kiire on päällimmäinen syy. Sitä pelätään, että kun kysyy vastaus kestää ja se on poissa muusta. Tämä ei kuitenkaan siihen saisi vaikuttaa! Jotkut taas ajattelee, että vanhemmat eivät ole täällä se potilas vaan lapsi. Ei se ihan näinkään pitäisi mennä, mutta niin vain on, toinen vetää rajan taas toiseen kohtaan.

      Ja toki uhmasta saa valittaa! On se vaan niin hermoa raastavaa aikaa. Jos se o äm yksinkertaisesti helpompi valittaa niin elämän pienistä murheista kuin niist suurista.

      Poista
  3. Ei ole väärin valittaa uhmasta,vaikka se johtuu varmaan ikävästä ja omasta iästään. Uskon että huoli Saran sairaudesta on niin kova et hermot on varmasti tiukilla. Voimia teille ❤ Seuraan teidän taistelua syöpää vastaan täällä blogissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3