18.2.2016

Saran kuulumiset + mun paluu työelämään

Mun piti jo eilen illalla tulla kirjoittamaan tämä postaus, mutta iltapäivällä mun niskaan alko sattuu, ihan kun olisin nukkunu huonosti tai jtn. Mutta tietääkseni en ole tehny mitään. Niskajumi jatkui ja paheni vaan. Illalla nousi lämpö ja olin aivan poikki ja nukahdin sohvalle. Siirryin jossai vaiheessa kyllä sänkyyn. Yön aikana paheni ja nyt koko selkäkin on jumissa, en meinannu päästä ylös sängystä. Mistähän tällainen voi johtua?
Oon kun mikäkin vammanen täällä tänään. Lämpöä ei ole kai. Mutta kyllä vähän jomottaa päätä. Otin buranan tähän, mutta ei oo auttanu.  Onneks miehel aamuvoro ja tulee kotiin 14 jälkeen ja huomenna sillä on vapaata.



Eilen käytiin Saran kanssa vatsan ultrauksessa. Kaikki näytti olevan hyvin, eikä mitään poikkeuksellista näkyny :). Saralla meinas mennä hermot paikallaan makaamisessa niin käskin katsoa ruutua ja katsoa jos näkee makaroneja joita söi lounaaksi :D. Se oli kuulemma hauskaa.
Ultran jälkeen käytiin taas verikokeissa. Ja taaskaan kuulunu huutoa, mamman iso tyttö <3. Mutta tällä kertaa ne otti taas sormesta.



Nyt odotellaan huomiseen jolloin meillä on aika lastenpolille lääkärille. Pelottaa ja jännittää ja ei tiedä miten olla. Saa nähä miten huomenna kuullaan ja miten siitä jatketaan. Toivon saavani kuulla että tämä on normaalia ja ohimenevää. Vaikka nyt en tiedä mitä normaalia noissa pateissa on? Jos terkkarilääkäritkää koskaan nähnykkää tuollaisia. Huomisen jölkeen enemmän tästä.


Minä olen palanut työelämään. Teen viikonloppuja ja iltavuoroja. On ollut todella ihanaa päästä välillä pois kotoo ja saada tehdä jtn aivan muuta. Työkaverit nauraa mulle kun kerron että olen lomalla kun olen töissä. Olen siis töissä palvelutalossa missä hoidan vanhuksia. Ennen luulin ettei tämä ole minun juttuni, mutta nyt olen aivan varma että tämä voisi se minun juttuni. Tykkään tästä duunista, haluan oppia siellä kaiken! Haluan nähdä siellä kaikkea. Haluan auttaa näitä vanhuksia. Haluan tukea ja kuunnella. Mummot ja papat siellä ovat niin söpöjä <3.
Olen tuuraajana siellä, mutta toivon saavani paljon työvuoroja ja aion koko kesän olla töissä. Haluaisin valmistautua lähihoitajaksi nyt. 




9 kommenttia:

  1. Tsemppiä teille huomiseen lääkäriin. Toivottavasti ovat vaan jotain hyvälaatuisia patteja, niinkuin joku kirjoitti aiemmin johonkin sun kommentteihin! Epätietoisuudessa eläminen on kyllä kaikkein pahinta, toivotaan että saatte huomenna hyviä uutisia tai ainakin tutkimukset menevät nopeasti eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin että hyvänlaatuiset kasvaimet uusivat nopeasti ja voivat muuttua huonolaatusiksi, eli en enää tiedä mitä toivon noitten olevan :/ Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  2. Voi pientä saraa, toivotaan että kaikki olisi kunnossa! Onneksi tähän mennessä ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Ja jos jotain löytyykin niin sehän voi olla hyvälaatuista poikkeavuutta. Minulla on esim ollut hyvälaatuinen kasvain ja rasvapateistakaan ei ole suurempaa haittaa. Reipas on tyttö kyllä ollut ja paljon joutunut käymään lääkärissä. Tsemppiä kovasti myös vanhemmille, on kamalaa pelätä lapsen puolesta. Oletko laittanut kuvia saran pateista? Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia ne ovat jospa joku lukioista yms olisi kuitenkin kokenut saman ja osaisi kertoa mikä oli diagnoosi :) mukavaa loppuviikkoa teidän perheelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Sara on kyllä ollut todella reipas kun on jaksanut tätä, ja loppua ei vielä näy. Luulis et ne olis osannu sanoo jos olis rasvapatti kyseessä. En voi laittaa pateista kuvia, koska ne ei näy. Ovat ihon alla ja niitä tuntee mutta ei näy. Iho on tavallisen näköinen eikä ole kuhmua ulospäin. Ovat siis niin siellä sisällä. Että vaikka isoin patti on n. viinirypäleen kokoinen niin silti on sisällä.
      Millainen se sun hyvänlaatuinen kasvain oli? Oliko patti? ja missä?
      Kiitos kommenttistasi :)

      Poista
    3. Se oli mahassa, ei myöskään näkynyt ulospäin mutta tuntui painaessa ja oli juurikin viinirypäleen kokoinen ehkä hiukan isompi, alkuun se ei ollut kipeä mutta kipeytyi myöhemmin jatkuvasta painelemisesta ja tutkimisesta.

      Poista
    4. Joo, Sarastakin huomaa että alkavat aristaa jos liikaa niitä koskee kokoajan. Mut en sitten tiiä et pattia vaiko ihoa?

      Poista

Kiitos kommentista <3